Löysin tämän raparperikakun reseptin kansiosta, johon olen keräillyt hyväksi havaittuja herkkuja vuosien varrelta. Tämä kuuluu neljään vanhimpaan suosikkiini – todennäköisesti 70-luvulta saakka: tuulomantorttu (=mokkapalat), kaurakeksit, marmoroitukakku (=tiikerikakku) ja raparperikookoskakku. Muistan aloittaneeni keräilyn varhaisteininä – varmasti kotitaloustuntien innoittamana.
Kun sitten samoihin aikoihin innostuin kirjoittamaan isäni kirjoituskoneella, ajattelin naputella jatkossa kaikki reseptit samalla tavalla siististi nippuun. No, eihän siinä tietenkään niin käynyt. Kova homma tavallisella kirjoituskoneella! Jäi ihan ainokaiseksi tämä kaksipuolinen sivu. Helpompi oli repiä lehdestä sivuja ja viskellä kansion väliin iloiseksi sekamelskaksi… No, korona sai mut järjestämään nämä kaikki revityt sikin-sokin-irtosivut viimein kolmeen selkeään kategoriaan – makeat, suolaiset ja joulu. Samalla sain vähän muitakin uusia (vanhoja) ideoita kokkauksiin.
Huomaa ihana nostalginen courier-fontti ja leipomistahrat paperilla 🙂
Nyt tietenkin tein kakun gluteenittomana eli korvasin vehnäjauhot kaurajauhoilla ja semperin karkeilla jauhoilla 50-50 miksauksella. Neljä raparperin vartta pilkottuna oli sopiva määrä eli neljä desiä.
Tuo kookosmössö tuossa päällä on se paras juttu! Se tuo mukavan kontrastin raparperin kirpeyteen. Tykkään kookoksen mausta muutenkin hurjasti. Pohjassa oleva runsas sitruunan maku toimii myös – pohjassakin on siis potkua! Parasta tämä kakku on ehdottomasti lämpimänä vaniljajäätelön kera. Koska raparperin kanssa täytyy aina nauttia maitotuotteita sen sisältämän oksaalihapon takia – ja ihan vaan siksikin, että on kesä 🙂 Kokeilin myös lisätä suolapähkinöitä lisukkeeksi – aika sekopäistä 😉
Juhannuksena söimme kakkua (Aino) vanhanajan vanilja ja mansikka- jäätelön kera ja silloin se oli kyllä vieläkin maistuvampaa/ syntisempää…
Suussa sulava jälkiruoka monella tapaa lomapäivän iloksi! Kokeile vaikka!
Meidän juhannus oli lähes samalla kaavalla kuin ennenkin. ”Matkustamme” innolla takapihallemme ilman ajomatkaa, ks. aikaisemmat postaukset, esim. ”klik ja klik”.
Musiikillinen teema oli kuitenkin tällä kertaa vanhasta 60-luvun radiosta kuunneltu Radio Suomi – ei ehkä meidän normi juttu, mutta ehdottomasti juhannukseen sopivaa!
Toinen uutuus oli se, että meillä on nyt kaksi erillistä pöytää. Näin voimme kutsua kesällä vieraita takapihalle turvallisesti ihan omaan pöytään! Tai kaksin ollessamme siirtyillä auringosta varjoon tai varjosta aurinkoon tarpeen mukaan. Molempiin pöytiin ostin Granitista ihanan rouhean pellavaiset astiapyyhkeet pöytäliinan virkaa toimittamaan. Kaksi erilaista, mutta samanhenkistä, vanhaa pöytää saivat yhteneväisemmän ulkoasun.
Hyvään uuteen viiniinkin tutustuimme – oliko se nyt sitten jo kolmas uutuus 😉 Mutta muuten oli samanlaista leppoisaa ja mukavaa kuin jo monena aikaisempanakin juhannuksena.
Leppoisaa ja mukavaa kesää teille kaikille toivotellen,
Celia C
Voi miten ihanan kotoisa Juhannus teillä on ollut. Raparperikakun resepti näyttää samalle kuin omasta laatikosta löytyvät – ne parhaat. Vanhoja, täynnä muistoja ja tahroja. Olen tehnyt lähes samalla ohjeella kakkua, mutta laittanut päälle mantelilastuja. Raparperi kaipaa jotain lisuketta, niin hyvä tulee. Täytyy hakea jossain välissä meidän vanhan kodin pihalta uusi raparperipuskan alku tänne. Sovittiin uusien asukkaiden kanssa, että voin hakea. Meillä Juhannus ja alku kesä on mennyt pienien asioiden järjestelyssä. Koko ajan on jotain meneillään. Loppuaika menee merta ja purjeveneitä ihastellessa. Ihanaa kesän jatkoa kauniissa puutarhassanne.
En muistanut, miten hyvää raparperikakku voi ollakaan – kannattaa näköjään tutkia vanhoja hyviä reseptejä aika ajoin. Hmm, mahtuisikohan tänne meidän pikku ”paratiisiimme” myös raparperipuska – kiitos vinkistä 🙂
Voin kuvitella, että uudessa kodissa on vielä kaikenlaista justeeraamista – mutta varmasti myös kivaa sellaista. Toivon sulle ihanaa kesää ja paljon aikaa tuijotella merta – on niin mukavaa, kun olet kuulolla <3
Aivan hurmaava resepti ja etenkin tuo tallennejuttu. Kuulostaa niin tutulta, ah nuoruus ja into aloittaa kaikki niin pieteetillä.
Ja kerrassaan ihanal teidän juhannuksenne 🙂 Meillä on vähän samanlaiset ”ajomatkat” lomakohteisiin: vuoronperään parvekkeelle tai pihalle. Parasta ikinä!
Sisareni oli lukenut postaukseni ja nauroi, että olin hänellekin kirjoittanut tuon reseptin aikoinaan – olen siis ollut aivan intsinä tuosta kakusta 😉
Kyllä on juhannukset muuttuneet ihanan leppoisiksi kaiken suorittamisen jälkeen: sitä vaan on niin sanotusti heti perillä!
Mukavaa kesän jatkoa ja kiitos taas niin mukavasta kommentistasi <3
Ihanat mökkimäiset juhannustunnelmat nerokkaasti omalla takapihalla :).
Voin hyvin mielikuvitella, kuinka olet tärkeänä kirjoittanut tuota reseptiä koneella. Ihan teki mieli kaivaa oma vanha Adler jostain esiin ja testata, vieläkö nauhasta irtoaisi väriä kirjaimiin.
Hyvien reseptien säilöminen on huomattavasti järkevämpää kuin mun oma tyyli. Olen aikanaan säilönyt myös reseptejä, joiden kulmaan olen käsin kirjoittanut ”huono”. Kannatti vissiin kuitenkin säilöä :D.
Meillä kasvaa raparpereja ihan riesaksi asti. Eivät malta millään pysyä penkissään, vaan haluavat kasvaa mm. salaojien tarkistuskaivossa. Tai siis sen ympärillä niin, ettei siihen kaivoon meinaa päästä käsiksi.
Iloista kesämieltä CC <3
Hih, oot varmaan varoitukseksi jättänyt huonoja reseptejä säilöön: älä nyt ainakaan tätä ala tehdä 😉 En kyllä oikein tunnistanut sinua, järki-ihmistä, tuosta tavasta 🙂 Tai ehkäpä tuo just olis järkevää, hmmm…
Juu, meidän takapiha on vähän kuin mökki, keinu on vene (silläkin saa tasapainoaistinsa sekaisin) ja hieman tekis mieli ostaa myös oma meri eli sellainen lasten kahluuallas, jossa voisi istua uikkarit päällä kuumimpana hetkenä…Ja illalla kaataa vedet rutikuivalle nurtsille.
Leppoisaa loman odotusta, Annukka <3
Valloittava ohje ja tuo kirjoituskoneen aito fontti 🥰😍 Mun huomio menee usein jakautumalla, mutta miksipä ei. Tuosta ohjeesta saisi kivan taulun. Riparapa on herkkua. Taidankin heti mennä poimimaan varren aamupalalle 😉👍😁 Mä hättäsenä syön sen tehosekoittimen kautta jugurtin kera. Vaniljajäätelö ja piirakka olisivat kyllä poikaa…
Retrot pelit ja vehkeet ovat kyllä niin symppiksiä! Ja raparperista tuli uudestaan mun suosikki – kuinka olinkaan unohtanut se pitkäksi aikaa…
Täytyy laittaa pihalle oma kasvamaan, niin pysyy silmissä ja näin myös mielessä!
Kiitos mukavista kommenteistasi, Titta <3