Kiitokseksi lasteni erinomaiselle isälle vein hänet yöpymään ja elpymään 😉 Paimion parantolaan. Samalla saimme mukavan pienen irtioton kotihommista (jotka toki ovat täysin vapaaehtoisia). Kerran aikaisemmin olimme käyneet Parantolassa kierroksella. Paikka teki kyllä todella vaikutuksen silloin ja niinpä mielessä on ollut uusintavisiitti jo pitkään.
Nyt yövyimme hoitajien vanhassa asuntolassa, Mäntylässä, ruokailimme ravintola Toivossa sekä kiersimme Parantolanpolun kauniissa syyssäässä pariinkin otteeseen.
We had a short one night vacation in Paimio Sanatorium – designed by Alvar and Aino Aalto. Stayed the night at a dorm Mäntylä where the nurses used to live. Ate a perfect gluten free lunch at restaurant Toivo (which is hope in english) and had a very nice hike on sanatorium path. Lovely visit indeed!
Mäntylän huoneisto oli käytännössä aika alkuperäiskunnossa. Sanoisinpa jopa, että hyvin askeettinen – toisaalta mukavasti juuri sellainen oletetun ”Aaltomainen” (vaikka juuri se rakennus ei varsinaisesti ollut Aallon itsensä suunnittelema). Tilaa valoisassa asunnossa oli reilusti, sillä siellä oli keittiö, olohuone, kaksi makuuhuonetta ja kylppäri. Kirkkaan keltaiset yksityiskohdat toivat auringon huoneeseen kuin huoneeseen. Siisti ja sängyt olivat hyvät. Hotellitasoinen se ei siis ollut vaan tyyliltään selkeästi edelleen asuntola. Meitä se muistutti vuosistamme Turun ylioppilaskylässä, jossa muuten viihdyimme erinomaisesti. Ilmassa oli nostalgiaa 🙂 (Huom. Mahdollisuus on yöpyä myös Hakolan sisustamissa hoitajien talon väriterapiahuoneissa, jotka lienevät sitten viimeistellympiä, mutta myös hintavampia.)
Tulopäivänä kävimme lounaalla parantolan ravintolassa, joka sijaitsee päärakennuksen toisessa kerroksessa. Vahva suositus ravintolasta myös keliaakikoille. Infossa vinkattiin, että henkilökunnalla oli omakohtaista kokemusta keliakiasta eli heti tuli turvallinen olo. Kaikki pääruuat olivat ainakin tuolloin gluteenittomia (tomaattikeitto, entrecote, punajuuririsotto) ja maistuvia. Talon gluteeniton leipä myös kerrassaan erinomaista ja se tuotiin pöytään lämpimänä. Ravintolassa oli samaan aikaan ruokailemassa selkeästi lauma nuoria Aalto-faneja ympäri maailmaa, mistä tuli hyvä fiilis.
Ruuan jälkeen lähdimme kiertämään Parantolanpolkua, joka osoittautui todella hienoksi kokemukseksi. Varsinkin kun meillä oli onnea kelin kanssa – auringon säteet siivilöityivät kauniisti puiden välistä. Usko reitin parantavaan voimaan on vahva. Jotenkin niin uskomaton fiilis siitä, miten todella ajateltu kokonaisuus paikkaan oli suunniteltu ja toteutettu – rakennukset ympäristöineen. On puhdasta raitista ilmaa, kaunista rauhoittavaa katsottavaa, pientä haastetta polun tarjoamissa maastovaihteluissa. Funktionaalisuutta, tarkoituksenmukaisuutta parhaimmillaan.
Kun nyt kerran oltiin Paimiossa, niin oli tietty pakko poiketa matkanvarrella myös Filovi home – sisustusliikkeessä, joka oli jouluasussaan. Sieltä mukaan lähti tällä kertaa iso keraaminen tammenterho. Ihan vaan siksi, että mulla taitaa olla joku pakkomielle tammenterhoihin. Ostos näyttää jouluiselta kullanhohtoisen kantansa takia, mutta ehkä saa luvan jäädä näkyviin joulun jälkeenkin. Ensi kerran postauksessa näet sitten kuvan tammenterhosta.
Pian on todellakin joulu – en muista, että syksy olisi koskaan mennyt näin nopsaan. Omenapuu on saanut valonsa ja ikkunoillekin laitoin kyntteliköt. Koko meidän naapurusto on taas niin tunnelmallinen valoissaan.
Mukavaa tunnelmointia kaikille teille toivotellen, Celia C
Kiitos parantola-kierroksesta ja olipa erinomainen lahjaideakin miehellesi. Paikka on ollut niin paljon esillä, että on meilläkin käyntilistalla, jos ja kun sinne päin joskus ajelemme. En tiennyt että siellä on myös noin kaunis polkureittikin!
Metsäkävely rauhoittaa ja lepuuttaa ajatuksia, miten ihanaa onkaan antaa silmiensä levätä levollisessa maisemassa ja puiden siimeksessä solisevassa purossa.
Ollaan täälläkin kartoitettu kävelyreittejä vuorilla, mutta aika monet on sen verran haastellisia polkujen kiertäessä kukkuloiden rinteitä, että aikaa olisi mennyt liikaa, kun lisäksi ajomatka olisi ollut turhan pitkä saavuttaakseen ne. Lähelläkin olisi ollut muttei niin hienoja näkymiä joten päädyttiin viikolla meren rantaa myötäilevään lankonkireittiin – ja oli kyllä sen arvoista!
Kivan näköinen tuo Filovi home, todellinen runsaudensarvi ja onpa kaunis vihertävä tyynynpäällinen korituolissa.
Taas kävi niin, että meidän koti on ainoa pimeä naapurustossa, sillä jäi valot laittamatta lähdön tohinassa…
Leppoisaa viikonloppua sinulle <3
Parantola on kyllä käymisen arvoinen – arkkitehtuurin yksinkertainen hienous ja erityisesti se funktionaalisuus jokaista väriä ja ovenripaa myöden. Ulkoilureittikin oli merkittävä osa kokonaisuutta. Voin kuvitella, miten tärkeä paikka se on potilaille ollut.
Meillä on onneksi tässä kodin lähelläkin mieleinen metsä polkuineen, jossa on vaan niin mukava tarpoa. Metsäpolut ovat kyllä niitä mieluisampia merenrantojen lisäksi.
Teillä on siellä varmasti mukavasti valinnanvaraa kaikkeen silmiä hivelevään. Jään odottamaan kuvakavalkaadia <3 Nauttikaa!
Askeettinen, mutta ”Aaltomainen” on täydellisen osuva kuvaus.
Pelkistettyä, mutta raikasta ja kodikasta. Jotenkin söpöä suorastaan.
Sängyt vähän epäilytti kuvan perusteella, mutta uskon, kun sanon, että olivat mukavat :).
Menee vähän kylmät väreet, kun kuvittelee asukkaat kaikkien noiden lukuisien ikkunoiden taakse. Aika erilainen maailma ollut varmasti silloin ja samalla niin hienoa kuinka on päätynyt nykyiseen käyttöön, eikä hylätyksi.
Tammenterhon kultaiselle kannalle löytyy ihana pari ainakin teidän työhuoneesta, jonka tapettia olen ihaillut monet kerrat.
Meillä on vielä valotonta, mutta tulevana viikonloppuna ajattelin jotain vähän viritellä, kun ollaan jo joulukuussa.
Marraskuu ja koko syksy on täälläkin mennyt jotenkin niin nopeaan, ettei ole ehtinyt sen kummemmin miettiä koko asiaa. Enkä sitä kyllä yleensäkään tee. Siis siinä mielessä, että murehtisin pimeyttä tai muutakaan. Se tulee ja menee ja antaa arvoa taas sille, kun päivät alkaa pian pitenemään.
Raikkaita päiviä sinne <3
Hyvät patjat ja sileät lakanat, hyvin nukuttiin. Ei tosin mikään parisänky, kun välissä oli puiset laidat 😉
Päärakennuksen sisätiloissa vaikutuksen tekevät värit ja useat todella oivaltavat ideat ovenkahvoissa, vaatekaapeissa, lavuaareissa jne. Samoin koko seinustan levyiset parvekkeet, joissa potilaat sitten aikoinaan saivat makoilla vilttien alla sängyissä raittiissa ulkoilmassa. Voisi olla mahtava idea vieläkin sairaaloille ja hoivakodeille?? Ei nyt talvella, mutta muuten… Ulkoilma piristäisi kummasti.
Valovirittelyjä käyntiin vaan! Iltalenkit saavat uuden hohteen, kun naapurustossa ollaan joulu/kaamosvalo- tunnelmissa.
Mukavia reippaita päiviä toivotellen <3 CC (Vaikka sinä olet kyllä reipas ilman toivottelujakin 😉 )