Tämä oli kyllä ihan tarkoituskin: nyt vietämme loman Nizzassa kuin se olisi meidän koti.
Varasimme asunnon tällä kertaa kahdeksi viikoksi, sillä nyt halusimme tuntea sellaisen rauhaisan kotoisan olon. Paikka oli sen verran tuttu, ettei ollut enää mitään pakkoa suorittaa nähtävyyksiä eikä mitään muutakaan. Lensimme Finnairilla vain lentolaukuilla varustettuna niin kuin tavallisestikin, sillä olimme varmistaneet, että asunnossa on pesukone. (Saas nähdä, miten toimimme jatkossa, kun matkalaukkuihin tuli uudet rajoitukset – ihan repulla en oikein usko meidän pärjäävän, vaikka miten osaisimme jämptin pakkauksen.)
This time we wanted it really feel like home when abroad. Two weeks in Nice – and we would just try to act like it was our home, do ordinary simple things. No urge to run for sightseeing or such.
Aikaisemmin olimme asuneet aina keskusta-alueella. Nyt asuntomme oli vanhan sataman lähellä. Ilma oli raikkaampaa ja huoneiston parvekkeelta oli sekä puisto- että merinäköala. Läheiseen pieneen rantaan oli lyhyt matka. Niinpä sinne oli helppo kipaista aamu-uinnille ja takaisin kotiin suihkuun. Aika ylellistä – se olikin ehdottomasti meidän juttu tällä reissulla. Hauskasti ”tutustuimme” muihin asuinalueen uimareihin, joilla oli sama aikataulu kuin meillä. Ranskalaisille riitti tervehdykset (kiitos kielimuurin), mutta brittien kanssa höpisimme ja uimme monta kertaa samaa tahtia.
Tällaisissa maisemissa polskimme. Vesi oli kirkasta kuin mikä. Ensimmäisenä päivänä vain 13 asteista, mutta lämpeni mukavasti päivä päivältä. Kun sukeltelimme uimalasien kanssa, näimme kalojen lisäksi myös mustekalan pariinkin otteeseen.
Every morning started with a swim – not jumping down from there.
Uimisen lisäksi panostimme syömiseen. Aika kasvispainotteisesti, koska kaupoissa ja toreilla oli niin mielettömät valikoimat supermaukkaita vihanneksia ja hedelmiä. Mies opetteli myös tekemään paikallista herkkua soccaa eli kikherneistä tehtyä pannukakkua, jota söimmekin usein lounaaksi.
Kävelimme paljon. Paikallisbusseilla oli kuitenkin helppo ja halpa liikkua tarpeen vaatiessa. Plussaa oli, että ne olivat sähköbusseja – ei pakokaasuja eikä kamalaa meteliä. Huomasimme muutenkin, että sähköautoilu oli lisääntynyt sitten viime kerran. Ilmanlaatu oli kaiken kaikkiaan koko kaupungissa parempi kuin aikaisemmin.
Vanhassa kaupungissa hortoilu oli edelleen yhtä mukavaa kuin aikaisemminkin. Ne värit ja niiden yhdistelmät. Tai tuo tyyli, miten sekoitus erilaisia ja eri värisiä tuolia voi näyttää niin hyvältä yhdessä. Tai miten yksi pöytä ravintolan edessä voi olla niin houkutteleva kaikessa yksinkertaisuudessaan. Vanhat yksityiskohdat, jotka on säilytetty. Joka paikassa oli vaan niin kaikkea silmää hivelevää…
Old town is so easy on the eye. The colors, every setting, every old detail.
Maanantain antiikkimarkkinoilla oli mukava kiertää ajan kanssa. Kaikkea vanhaa arvostetaan täällä aivan eri tavalla kuin muualla. Kaikki niin kauniisti esillä.
Antique market on Mondays is a place to be. Every item is put out so nicely.
Lähiseutu tuli tutuksi ehkä vähän eri vinkkelistä, kun kiipeilimme rantakallioilla.
Every step we took was just so wow. It was so relaxing, yet so inspiring.
Tämä oli kokemus. Rauhoittava, mutta myös inspiroiva. Mutta toki oli kiva tulla omaan kotiin. Oma sänky, oma vessa. Luulen, että moni ymmärtää 😉
Mukavaa kesän alkua. Ihanaa, kun on näin vihreää!
Celia C
Kuulostaa todellakin kotoisan rauhalliselta reissulta. Ja Nizza on kyllä ihan teidän näköinen paikka <3.
Ja kyllä, onni on oma sänky ja oma vessa :).
Ihanaa kesää CC <3, en ole ehtinyt blogi(e)n pariin, vaikka vakaa aikomus on ollut ja yhtä tekstiä jo kertaalleen aloitinkin, mutta jäi kesken.
Kiva, kun ehdit käydä täällä 🙂 Itse asiassa aina kun kävimme Nizzan vanhassa kaupungissa, odotin näkeväni sinut ja miehesi siellä häämatkamuistoja verestämässä. Se vasta olisi ollut mukavaa. Mutta sitä on nyt sitten ollut teillä muita kiireitä, ettei matkat ja blogi ole olleet päällimmäisenä 🙂 Käyn kyllä säännöllisesti kurkkaamassa blogiasi vaikka olen itsekin todella laiska/ kiireinen/ muuten vaan somerajoittunut enkä juuri hirveästi ruudun ääressä vieraile, kun ei ole pakko 😉
Se on kesä nyt ja juhannus ihan nurkan takana – tästä kaikesta ilo irti. Oikein mukavaa kesää – ja näkemisiin blogissa tai muualla <3
Hei ihana lukea reissustanne! Tuo alue, missä asuitte, on jäänyt aivan totaalisen käymättä. Vain bussilla olen hurauttanut ohi ja se onkin seuraavan matkan ehdoton käyntikohde.
Aamu-uinnit kuulostavat aivan mielettömän ihanalta tavalta aloittaa aamu. Siihen tulee extralisä kun sen voi toteuttaa Välimeren aalloissa.
Minunkin silmä lepää yksinäisissä eleettömissä ravintolapöydissä kun se viestittää itselle myös ruuhkattomuudesta. Olikohan siellä jo turisteja paljonkin, en ole nimittäin ollut siellä kesäkuussa?
Ja kyllä koti on aina koti… 🙂
Aurinkoisia kesäpäiviä sinulle <3
Hei Maarit ja anteeksi vastauksen viivästyminen. Ollaan oltu mökkeilemässä ja somen tavoittamattomissa 🙂
Vanha satama on ihana – olemme olleet siellä kävelyllä aikaisemmin, mutta siitä eteenpäin oleva alue tuli vasta nyt tutuksi. On kyllä ehdottomasti tutustumisen arvoinen – rauhallinen, puistoinen ja merellinen monella tapaa: kalkkikivirantoja ja -polkuja, pieniä uimapoukamia, isoja laivoja (purjealuksia ja Korsikalle kulkevia), pieniä värikkäitä kalastajaveneitä, pieniä kotoisia kahviloita.
On siellä hieno ravintolakin, Reserve, jossa muinoin suomalainen michelin-kokki Jouni Törmänen oli keittiömestarina. Cannesin filmifestivaalin aikana siellä näytti käyvän paljon upeasti pukeutuneita ihmisiä hienoilla autoilla – me näimme heidät uidessamme ravintolan alapuolella 😉 Uiminen oli todellakin se juttu tällä(kin) kertaa.
Reissumme oli siis toukokuussa. Se on hyvä aika – vähän turisteja. Jonkun verran oli jenkkejä ja sitten tuolla alueella esim. brittejä, joilla oli kakkosasunnot siellä.
Aurinkoa on kyllä riittänyt – nyt tämä sade tuntuu suorastaan hyvältä – toivottavasti ei nyt kuitenkaan kuukautta kestä…
Mukavaa, leppoisaa kesää sinulle <3
Ihanalta kuulostaa teidän loma. Juuri sellaiselta kuin loman pitääkin. Lepoa, hyvää ruokaa ja rauhaisaa luonnon kauneutta. Itse hakeudun yleensä syrjäisemmille seuduille. Pikkukylät ja hiljaiset rannat vievät mun sydämen. Italia on meillä lomahaaveissa, katsotaan, milloin haave toteutuu. Kiva olla lomalla ja kiva tulla aina kotiin ja omaan sänkyyn. Niin se on.
Kiitos, että olit käynyt kommentoimassa blogissani. Kirjoitin sulle kaksi pitkää vastausta, mutta ne hävisivät jonnekin bittiavaruuteen, samoin kuin sinun kommenttisi. Löysin ne hyväksymättömissä, vaikka en sellaista asetusta ole mielestäni laittanut. Palaan sulle vielä paremmalla ajalla kuulumisien kanssa, kunhan saan blogin toimimaan. Nyt pakkaan laukkuja pienelle autoretkelle. Lämpimin ajatuksin – Mari
Hei Mari, kiva kuulla sinusta 🙂 Vastaukseni vähän viipyi, kun olimme pohjanmaalla äitejämme katsomassa. Autoreissulla siis mekin, mutta aika määränpäähakuisella fiiliksellä eli ei ollenkaan autoretkellä, mikä kuulostaa paljon mukavammalta matkantekotavalta 🙂
Pikkukylät, vanhat kaupungit ja hiljaiset rannat – niissä sielu ja silmät lepäävät, samaa mieltä aina vain enemmän. Ennen kiehtoivat isot kaupungitkin, mutta eivät enää. Samoin hotellit ovat vaihtuneet matkoilla kotoisiin, paikallisiin asuntoihin.
Niin mukavaa, kun olet kuulolla – nautitaan kesästä ja palaillaan <3