VIHDOINKIN, OSA2: Vanha Rauma ja hauska kirppislöytö/ Old Rauma Unesco world heritage

Hävettää sanoa, mutta Rauma on ollut meillä listalla jo vuosikymmenen ellei kaksi… Monet kerrat on ollut tarkoitus mennä sinne kun palaamme pohojanmaalta. Mutta kuinka ollakaan jonkinlainen nopeastinytvaankotia-fiilis iskee juuri kun pitäisi laittaa vilkku kohti Raumaa. Siispä vihdoin päätimme tehdä sinne ihan oman reissun.

This visit has been a plan for many years – and here we are finally. Cozy old wooden houses, some homes – some having shops and restaurants inside.

 

Suurimman osan ajasta vietimme vanhassa Raumassa puutaloja, pihoja ja puoteja ihastellen. Seuraavaksi eniten vietimme aikaa Puistokahvilassa, jonka gluteenittomuuteen olin perehtynyt jo kotona. Aika uusin silmin katselimme paikkoja, sen verran olivat vanhat muistot heikkoja. Jonkin näköisen iloisen jälleennäkemisen tunteen aiheuttivat kuitenkin Kolme Sulotarta kanaalissa. Myös kirkossa näytti olevan yksi vakio-osallistuja. Taidetta löytyi kivasti vähän joka puolelta.

These beautiful ladies in Rauma channel are a wonderful surprise. Art is found everywhere.

 

Kävimme tosiaan ensin salaatti-lounaalla Puistokahvilassa. Viisasta olisi ollut perehtyä annosten kokoon etukäteen. Iso salaatti oli niin iso ja ruokaisa, että jouduin jättämään ruokaa – mitä en yleensä tee. Hävetti. Oma valintaisia lisukkeita vaan laitettiin niin suurella lusikalla, että vaikka salaattia nyt muuten pystyy syömään runsaasti niin nyt vaan tuli raja vastaan. Mies kyllä urakoi omansa ja söi kiltisti hieman minunkin salaatistani sattumia… Siitä huolimatta poikkesimme myöhemmin vielä kahvilla ja leivoksella, kun nekin näyttivät niin hyviltä – ja vatsakin oli taas vastaanottavainen…

A perfect gluten free place to eat lunch or have coffee – Puistokahvila.

 

 

 

Kaikki paikan kirppikset kiinnostivat myös. Yhdestä löysinkin juuri sellaisen, mitä olin etsinyt monet kerrat. Siinä se nojaili seinään puolihuolimattomasti. Pyörittelin sitä tovin hintaa etsien ja kun en löytänyt, kävin kysymässä kassalla. Vaan kuinka ollakaan sepä ei ollutkaan myynnissä. Sen oli kuulemma tarkoitus olla myöhemmin  myymäläkaluste. Kauppias siinä sitten kysyi, mitä olisin siitä tehnyt ja kun kerroin, päätti sitten myydä sen mulle 😉 Kauppamies on aina kauppamies.

Nyt ollaan hihkuttu sitä ihan joka päivä – se on todellakin yläaulan piristys! Korttiteline, jonne on kiva kerätä mukavia viestejä ja toivotuksia sisältävät postikortit vaihtuvaksi kokoelmaksi. Nimenomaan korttien takaa löytyy siis ihania, hyvää mieltä tuovia sanoja, joilla päivä kuin päivä piristyy. Kuvapuoltakin on tosin harkittu pitkään eli niissäkin on sanomaa 😉 Vaihtuvaa ja pysyvää näyttelyä tiedossa!

Flea markets are always a must to visit. I found something I have been looking for. This rack for cards now holds some nice, loving memories. Temporary exhibitions on show.

 

Kävimme myös meren rannalla päivän päätteeksi ennen kotimatkaa. Oli meillä uikkaritkin mukana, mutta ranta ei nyt ainakaan siitä kohtaa houkuttanut pulahtamaan.

Tännekin toivottavasti tulemme pian uudestaan. 🙂 Onko muita viime aikoina Raumalla kävijöitä??

Päiväretkistä piristyneenä ja inspiroituneena,

Celia C

 

 

4 Comment

  1. Heissan!
    Rauma on onnistuttu kiertämään melko hyvin, tai olen kerran suunnilleen vain ajanut sen läpi. Meillä ei ole nääs autossa jarruja…
    Kerttu Horilan veistokset ovat hurmaavan ihania. Tutustuin niihin ensimmäistä kertaa Lumenen respassa, missä oli ison peilin edessä huulipunaa levittävä naishahmo. Myös Porin keskustan kävelykadulla yksi istuu puiston penkillä. Ne on aivan hurmaavan aitoja ja ilmeikkäitä.
    Korttitelineesi oli todellinen löytö. Siinä kortit tai muut ovat tarjolla ja näkösällä, muistuvat mieleenkin. Ja on tyyliltään just sopiva uuden ja vanhan sopusointuun.
    On se vaan niin, että kirppislöydöt on parhaita. Yllätyslöytöjä ja ilahduttavia. Löysin tänään Kotonasi Annukan suositteleman maksasta kertovan kirjan, joka on jo loppu kaupoista, kierrätyskeskuksen verkkokaupasta ja klikkasin koriin 🙂
    Valoisia syyspäiviä ja mukavaa sunnuntaita <3

    1. No hei Maarit! Tosiaankin – teillähän on sama reitti, jota kuljette sopivasti Rauman ohi 😉 Suosittelen hankkimaan jarrut, on se sen verran viehättävä kaupunki. Ja kivan kompakti kävellä. Mutta tunnustan, että yllättäen ei ainakaan kotimatkalla mukamas ikinä ehdi pysähtyä…
      Haa, hyvä kun muistutit – olenhan minäkin nähnyt muuallakin noita Horilan teoksia. Turun linnassakin oli Vanitas-näyttely joku aika sitten. Ei ihme, että tuntuivat niin tutuilta.
      Korttiteline on mainio. Huomaamme välppäävämme kortteja harva se päivä… ja myös etsimme kaupasta nykyään pelkkiä pystykortteja – hih.
      Ihana auringonpaiste tänäänkin – nautitaan siitä. Kiitos kivasta kommentista <3

  2. Tuija says: Vastaa

    Raumalla piipahdimme viime kesänä, kun olimme minun toiveestani Yyterissä piipahtamassa. Pikkuretkestä koskettavimpana mieleen painuivat Vanhan Rauman kujat kauniissa kesäsäässä. Tunnelma oli viehättävä ja käveleskely mukavaa.
    Syysterveisin Tuija

    1. Hei Tuikku-kaimani, pahoittelut viivästyneestä vastauksesta. Samaa mieltä: Vanha Rauma on just niin mukavasti kävellen hallittava, upea kokonaisuus – ei ihme, että on päässyt Unesco-kohteeksi. Tuo Yyteri täytyisikin ottaa ensi kesän kohteeksi pitkästä aikaa. Erityinen paikka sekin!
      Kiva, kun laitoit viestiä 🙂 Vaikka tänään sataakin on päällimmäisenä ilo kauniin värikkäästä ja aurinkoisesta syksystä – mukavaa syksyn jatkoa sinulle.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.