KARSINTAMAANANTAI JA KULTTUURIKESKIVIIKKO/ Theme days

Vähän jo naurattaa tämä tapa teemoittaa kaikkea. Mutta kai se kuuluu mun luonteeseen – olen sekoitus järjestelmällisyyttä ja luovuutta. Toinen auttaa pitämään pääkoppaa järjestyksessä ja toinen antaa sen touhuta ihan mitä mieleen juolahtaa 😉

Two sides of me: the organizer side and the creative side . One on Mondays and the other on Wednesdays 😉 

KARSINTAMAANANTAI/ Organizing on Mondays

Siivoaminen eikä tavaroiden järjestyksessä pitäminen ole ollut mulle koskaan mikään ongelma. Kotileikit olivat aina ne mieluisimmat lapsena. Kaiken piti olla nätisti ja siististi. Siinä sivussa saatoin puolihuolimattomasti siivoilla myös naapurissa pöytäpintoja tai järjestää laatikoita… Kääk, saattoi olla hämmentävää, mutta eipä kukaan moittinut tai kieltänytkään. Veljen ja kavereidensa sotaleikkien bunkkeriin keräsin piristykseksi tietenkin kauniita kukkakimppuja 😉 Muistan myös ostaneeni ensimmäisillä kesätyörahoillani huoneeseeni nojatuolin ja kattovalaisimen. Sisustuskärpänen oli siis purrut hyvin aikaisessa vaiheessa.

Siivoaminen ja järjestäminen on myös ollut aina hyvää vastapainoa työlle. Kun työssä ei ole niin konkreettisesti aina nähnyt työnsä tulosta, on siivous antanut aina heti visuaalisen palkinnon saman tien. Samalla on saanut myös ähistä, puhista ja hikoilla hetken angsteja purkaen sekä venytellä ja kurkotella kropan jumeja pois. Kätevää. Meillä on myös työnjako onnistunut täydellisesti – mies inhoaa imurointia, minä vessanpesua. Toimitaan siis päinvastoin ja molemmat tykkää siivota. Sitä ei monet ymmärrä – meille on käyty monta kertaa tyrkyttämässä siivouspalveluita ja ovat pitäneet meitä ihan puolipöhelöinä, kun olemme vakuuttaneet, että rakastamme siivousta.

I really do like organizing – we both do. Now it is also about getting rid of things that are not essential anymore.

Maanantain siivouspäivään on nyt lisäksi säännöllisesti ruvettu liittämään karsiminen. Siis isosti! Hylly, laatikko, asia kerrallaan. Ei siis liian isoa rupeamaa, ettei jää kesken ja huusholli sekaisemmaksi kuin lähtötilanteessa. Muistatteko Frendien järjestystä rakastavan Monican, jolla oli kuitenkin se salasotkupaikka eli yksi kaappi, joka pursui tavaraa? No, mulla se on kaksi pursulaatikkoa, joista toiseen surutta kippaan kaikennäköistä, mitä selvitän myöhemmin/ ehkä tarvitsen/ täynnä muistoja/  mielenkiintoista/ tai muuta sellaista. Ihan vihoviimeinen järjesteltävä, kun ei oikein osaa heittää tällaisia heti pois. No, nyt lähti ja jäi ihan hyvään kuntoon – ainakin hetkeksi… Toinen samanlainen oli ”tärkeitä papereita hetuineen” – laatikko. Jestas, miten rasittavaa lukea, miten monta kertaa yhdessä aanelosessa voikaan henkilötietoja olla. Kun ei ole silppuria eikä paikkaa, missä polttaa, niin on hieman saksittavaa/ revittävää/ kasteltavaa/ mytättävää. Tällaisiin laatikoihin sitä uppoaa hirveästi aikaa, mutta aina joskus tämäkin on tehtävä.

Organizing is more like reducing things these days. And getting rid of clutter. Most difficult things are the ones that bring memories of some sort and also all kind of documents that you have to shred because of all the information they hold. We have used days with our work desk…

Isoin proggis tähän asti on ollut kuitenkin meidän diakuvat. Albumeihin (ne olen onneksi aikoinaan tehnyt ajallaan) merkkasin vuodet ja laitoin järjestykseen – se sujui ok. Diojen kanssa menikin sitten monta viikkoa pikkuhiljaa niitä katsellen. Oli varsin muistorikas matka menneisyyteen – lapset pieniä ja suloisia, me nuoria ja sutjakoita  (paitsi 90-luvun vaatteet ihan tajuttoman mauttomia), matkakuvat ikimuistoisia ja kesät aurinkoisia  jne. Välillä piti herkistyä oikein kunnolla. Samalla kuitenkin karsimme kuvia aika rankalla kädellä. 1400 diakuvaa eli 14 laatikkoa veks! Jäljelle jäi noin 2500. Niissäkin riittää säilytettävää, mutta nyt ne on järjestelty valmiiksi seteiksi (aika, paikka, teema), joita oikeasti ehkä nuorisokin haluaa katsella jatkossa. Ja toivottavasti säilyttääkin ainakin osan tulevaisuudessa. Ovat kuitenkin pääsääntöisesti heidän lapsuuden ja nuoruusajan historiaa.

And what about all photos we have. Slides were the hardest. We got rid of 1400 of them to make them more compact to store and also more interesting to have a slide show every now and then.

Näiden lisäksi on ollut paljon helpompia karsittavia, kuten vaatekaappi, kylppärin kaappi, sukkalaatikko, keittiönkaapit. Niitä on kuitenkin rukannut jo niin monta kertaa. Mutta hommat jatkuu edelleen. Meillä on aivan liikaa edelleen kaikkea. Joskus sitä muutetaan pienempään asuntoonkin… Sitäkin silmällä pitäen.

Ai niin vielä, miksi siivouspäivä on maanantai? Se oli joskus muinoin perjantai niin, että saa viikonlopuksi siistiä. Sitten sitä ajatteli, että miksi rankan viikon jälkeen rupeamme siivoamaan, kun haluaisi vaan aloittaa viikonlopun vieton. Torstai > keskiviikko > ja pian päädyttiinkin maanantaihin, jonka jälkeen voitiin aloittaa puhtaalta pöydältä loppuviikko 😉 Maanantai on just sopiva päivä siivoamiseen!

KULTTUURIKESKIVIIKKO/ Culture on Wednesdays

Kun jollekin varaa ajan kalenteriin, se toteutuu. Ei tarvitse sitkutella tai höpötellä, että pitäisi ja pitäisi, olisi kiva jne. Ollaan oltu mm. Voice of Finlandin nauhoituksissa, elokuvissa (viimeksi The Fabelmans, jolta odotin enemmän taianomaisuutta), Forum Marinumin merimuseossa (nyt uutena Titanicin suomalaiset-näyttely), Turun taidemuseossa (nyt uutena japanilaisen Shoji Uedan valokuvia – tykkäsin kovasti). Tai sitten vaan ihan kirjastossa oikein ajan kanssa. Luettu kirjoja kasakaupalla. Aloitettu kuuntelemaan cd-levyjämme yksi kerrallaan (karsintaa tehdään niistäkin). Kyttäämme ahkerasti myös minne tänään – listauksia lehdestä. Galleriat ja erilaiset lyhyet musiikkiesitykset sopivat hyvin ohjelmaamme.

It is now on our calenders that we spend Wednesdays with something cultural 🙂 Music, movies, museums, art, library, reading etc. Love black and white photos – these are Shoji Ueda´s.

Lisäksi päiviin on mahdutettu paljon ulkoilua ja ainakin kerran viikossa lounas ravintolassa ja/ tai skumpat  – mielellään ystävien seurassa. Aika kuluu kuin siivillä. Alan ymmärtää, miksi eläkeläiset ovat aina niin kiireisiä… Ja me vasta harjoitellaan asiaa 😉 Tähän taidan palata myöhemmin…

Aurinkoista viikkoa kaikille toivotellen,

Celia C