Sunnuntai on oiva päivä tehdä jotain uutta. Jopa niin uutta ja yllättävää, että löysimme itsemme Automatkailu 2020 – messuilta viime viikon sunnuntaina.
Koska mainoksen teema oli kolahtava: Vapaus. Vastuullisuus. Elämys.
Olikohan se tämä epävuodenaika (syksytalvikevät – mikä lie), joka muistutti ikävästi siitä, mitä ilmastollemme on tapahtumassa. Ja kun on alkanut ahdistaa tuo lentäminen kyllä vähän muutenkin. Siitä on nimittäin vapaus, vastuullisuus ja elämys kyllä kaukana nykyään… Tulee mieleen menneisyydestä sketsi, jossa lentomatkan sijaan käskettiin ahtautua lapsen syöttötuoliin saman pituiseksi ajaksi ja yrittää siinä viihtyä, syödä yms. Aika osuva vertaus.
Emme nyt kuitenkaan kokonaan ole lentämistä heivaamassa, mutta matkoja ollaan jo kauan karsittu kahteen vuodessa (nekin vaan Eurooppaan) ja nyt muitakin mahdollisuuksia taas ryhdytty miettimään. Ennemmin, lasten ollessa pieniä, teimme nimenomaan autoreissuja. Pisimmillään ajettiin Välimerelle saakka. (Laitan muutaman vinkin, missä olemme ajelleet tämän postauksen loppuun.)
Emme ole yksin näiden pähkäilyjemme kanssa – tämä taitaa olla nyt oikein trendi, sillä MAATA PITKIN MATKUSTAMINEN KIINNOSTAA NYT YHÄ USEAMPAA.
JUNALLA MATKAAN: Meilläkin on pyörinyt mielessä pitkään junalla matkustaminen Keski-Eurooppaan – ehkä kauemmaskin, vaikka Rivieralle saakka? Siis reilaaminen, mikä jäi nuorena kokematta. Mutta meille ehkä sopisi homma paremmin sillä lailla aikuisesti – mukavuuden haluisesti – ehkä viisi matkustuspäivää ja pidemmät rupeamat valituissa kohteissa airbnb-tyyppisissä majoituksissa. Kuulostaa itseasiassa hitsin houkuttelevalta tällä hetkellä. Näkee maisemia, junassa on tilaa liikkua ja syödä omia eväitä, junaasemat ovat kaupunkien keskustoissa – lähellä kaikkea – ja ehkä jo matkalla voisi olla sellainen perillä olo? Ainakin itsellä on hyvä mielikuva junalla matkustamisesta. Messuilla kuultiin esimerkkejäkin tästä.
MATKAILUAUTOLLA MATKAAN: Kotimaanmatkailussa meitä taas on kiinnostanut erityisesti Järvi-Suomi. On niin hyvät muistot vuosien takaa, kun lapset olivat aivan pieniä ja autoilimme siellä. Joka levähdyspaikassa tuntui olevan järvi, mihin sai pulahtaa (ja aurinko paistoi aina). Silloin yövyimme vuokramökeissä matkan varrella. Mutta entä jos koti kulkisikin seuraavalla kerralla mukana?
Vaikka matkailumessujen ehdottomasti sympaattisimmat pelit olivatkin nämä kaksi alla olevaa asuntovaunua – sininen ja punainen, taitaisimme silti valita kulkupeliksemme mieluummin matkailuauton. Nuo alimpana olevat kuvat saarekevuoteineen ja kääntyvine etupenkkeineen ovat autosta, jossa ei tullut etukäteen pelkäämääni ahtaanpaikan kammoa ensinkään. Ihan fiilispohjalta sitä tutki erilaisia ratkaisuja. En haluaisi petiä, jossa toisen täytyy kömpiä toisen yli. Mukava pöytäryhmäkin on varmaan tärkeä juttu. Kun nukkuu ja syö hyvin, niin jaksaa matkustaa – eikö niin? Omistamiseen ei ole ainakaan vielä hinku, mutta vuokraamiseen kyllä. Ehdottomasti haluaisimme testata moista peliä ja elämäntapaa ensi kesänä.
Vaunu sininen:
Vaunu punainen:
Unelmien matkailuauto:
HENKILÖAUTOLLA MATKAAN: Tästä meillä on kokemusta vuosien takaa. Meidän toteutuneita reissuja vuosien varrelta (suosittelen reittejä, näin paljon vaivaa etukäteen kohteita valitessa):
Lasten ollessa noin 4v ja 1,5v ajelimme Itä-Suomessa suunnilleen reittiä Turku – Heinola – Ristiina – Anttola – Puumala – Savonlinna – Punkaharju ja takaisin.
Lasten ollessa 9v ja 6,5v ajeltiin ensimmäinen ulkomaanreissu Ruotsin läpi Tanskaan, Legolandin ollessa pääkohde. Tanska on oikein suositeltava kohde lasten kanssa reissaamiseen, kun etäisyydet ovat niin lyhyitä joka paikkaan. Ajelimme tällaista reittiä: Aalborg, Nymindegab, Esbjerg, Ribe, Legoland/ Billund, Odense, Kerteminde, Kööpenhamina, Helsingör. Yövyimme pääasiassa Kro-majoituksissa, joihin kuului aamiainen myös.
Nälän kasvaessa suuntasimme seuraavana kesänä vähän pidemmälle tällä kertaa skippasimme mennessä Ruotsin ja menimme suoraan Saksaan, Ranskaan, Tanskaan pääkohteena EuroDisney ja Pariisi. Reitti: Helsinki – Travemunde – Lyypekki – Goslar – Dambach-la-Ville – Heidelberg – Strasbourg – Obernai – Ribeauville – Riquewihr – Vosges – Nancy – EuroDisney – Pariisi – Versailles – Brugge – Katwijk – Amsterdam – Bremen – Elben ylitys – Itzehoe – Tonder – Nymindegab – Odense – Kööpenhamina – Tukholma.
Seuraavana kesänä jälleen, suuntana suosikkikohteita Saksassa ja Ranskassa, pääkohteena lapsilla Europark EuroDisneyä korvaamaan ja vanhemmilla Ranskan Alsacen viinitie: Helsinki – Rostock – Lyypekki – Heidelberg – Baden- Baden – Schwartzwald/ Titisee – Europark – Bodenseen ympäri/ Meersburg – Schaffhaussen – Viinitie – Ribeauville – Strasbourg – Munden – Lyypekki.
Ja sitten se pisin reissumme: Rostock – Iphofen (Saksa) – Lermoos (Itävalta) – (Sveitsi) – Varenna (Como-järvi, Italia) – Argegno – Bellagio – Menton (Ranska) Huom. päiväkirjan mukaan tässä kohtaa reissua – kauimpana kotoa – vannon, etten koskaan enää lähde autoreissulle – Monaco – Cap Ferrat – Aix-en-Provence – Apt – Annecy – Zurich – Luzern – Schaffhausen – Titisee – Goslar – (Hannover, Hamburg) – Wismar – Rostock
Edelliskerran vannomisista huolimatta taas reissunpäällä, maltillisemmalla ohjelmalla: Saksa – Itävalta – yhdistelmä seuraavaksi, päätavoitteena vaellella vuorilla: Rostock – Bamberg – Fränkische Schweiz – Teufelshöhlen – Pertisau – Achensee – Zugspitze – Ehrwald – Lermoos – Bodensee (Meersburg) – Rothenburg – Iphofen – Bamberg – Lyypekki.
Ai mistäkö muistan reittimme. Lueskelen tässä samalla matkapäiväkirjojani, joita kirjoitin ennen ahkerasti. Nyt nauran ja itken muistoille, ihan niin kuin matkallakin on näköjään naurattanut ja itkettänyt. Elämää se on matkustaminenkin.
Ja kuinka ollakaan saimme juuri äsken varattua viikoksi matkailuauton ensi kesäksi. Harjoittelu kotimaassa alkakoon! Saa nähdä, mitä tästä seuraa…
Vinkkejä otetaan vastaan ilolla 🙂
Celia C, uuden jännän äärellä
Slow traveling is getting more and more interesting. For environmental reasons of course but also for a different attitude it has: instead of just waiting to reach the destination, you are to cherish the traveling itself. Live it up! At the end of the post are some routes we used to drive along when our kids we young. Now we are planning to cut our flying and start driving again.
Ihana muistoja herättävä kiva kirjoitus. Minulla myös muistilokeroissa tallessa asuntovaunulla reissaamiset ympäri Eurooppaa. Kivoja muistoja. Samanlaisia ajatuksia on myös reilaamisesta. En ole koskaan nuoruudessani päässyt reilaamaan, mutta olen suunnitellut eläkevuosina sen toteuttavani. Junalla pitkin poikin Eurooppaa ja pysähdytään juuri siellä, missä tuntuu hyvälle. Sitä odotellessa. Nykyisin tosiaan mietin matkoja ja kulkuvälineitä tarkemmin kuin ennen. Etenkin pitkiä lomalentoja harkitaan tarkasti. Omatunto välillä kolkuttelee, myös lyhemmillä matkoilla. Auton rattiin tulee hypättyä liian herkästi.
Matkapäiväkirjasta on varmasti iloa jatkossakin. Itse kirjoitin sellaista aikoinaan, mutta nyt se on jäänyt. Ajattelin, että sitä voisivat lukea jälkeläiset vuosien kuluttua tai minä kiikkustuolissa, kun jalat eivät enää kanna. Heh! Ihanaa viikkoa sinulle!
Oikeasti harmittaa, ettei enää viime aikoina ole kirjoitellut matkapäiväkirjoja. Tunnelmat arkirealistisuudessaan välittyivät paremmin vielä kuin matkakuvissa, joissa tavallisesti oli kaikilla aina hymy huulilla 🙂 Myös molemmilla lapsilla oli omat päiväkirjat – ja myös erilaiset näkökulmat matkojen tapahtumiin. Täytyisi ihan pitää yhteinen muisteluhetki kirjojen ja kuvien kera koko perheen kesken joskus!
Saattaa olla, että meidänkin junailu jää eläkevuosiin – houkuttaa kovin, mutta vaatii aikaa enemmän. Siksipä sitä on lentämistä nyt harrastanut. Mutta jos pientä muutosta lähimatkailuun saisi nyt tehtyä. Ja ihan lähilähimatkailussa ottaa jalat useammin alle 😉
Kiva kuulla, että samansuuntaisia ajatuksia on muillakin – kiitos kivasta kommentistasi. Aurinkoista päivää toivotellen <3