Liika innokkuus kostautui taas.
Kun tuo aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, rekisteröin sen heti kevään merkiksi ja isken ensimmäiset helmililjat ruukkuun ja pihalle. Ja sitten viikon yöpakkasten jälkeen totean, että liian aikaisin – liian aikaisin…
Early bird did´t get the worm this time either. This is the result for being too early again. I do this every year. The first sunny day and I think it´s spring, put some flowers outside. And they end up like this. In your face!
Uusiksi meni jo alkuviikosta.
So I buy new ones. Again and again. Silly me!
Siirsin aurinkoisimpaan paikkaan seinustalle, mutta oletettavasti ensi viikolla haen kiltisti taas uudet liljat pääsiäiseksi 😉 Kun tuo maa sulaisi niin saisin iskettyä sipulit maahan. Sieltä ne ovat kiltisti pinnistäneet ylös uudelleen samanlaisten kohtaloiden jälkeen…
Että tällaista taas tällä kertaa tällaiselta yks-per-viherpeukalolta – ha 😉
Reporting from our garden, definitely not a gardener,
Celia C
Hihhii. Tuttua mullekin :).
Puutarhainnostus iskee aina ihan liian aikaisin. Viimeksi se liittyi havuihin, joita päätin istuttaa etupihalle, mutta kun menin puutarhalle toiveikkaasti taimikaupoille, niin myyjä sanoi, että sen verran vielä tarttis malttaa odottaa, että jäät sulaa ja saadaan taimet lapioitua irti maasta :D. No eihän mua enää sitten tietenkään mikään havujen istuttelu kiinnostanut, kun kevät oli oikeasti riittävän pitkällä. Silloin oli taas jo joku muu mielenkiinnon kohde. Vähän sama asia kuin että saa päähänsä tehdä ruokaa jollain löytämällään superkivan kuuloisella reseptillä, mutta kun toteaa, että kaapeista ei löydy mitään reseptiin tarvittavia ainesosia ja pitää lähteä kauppaan, into kuolee siihen paikkaan. Ei se sit enää olekaan yhtään hauskaa 🙂
Onneksi helmililjat kumminkin on aika edullisia :).
Just niin 🙂 Kun innostusta pukkaa, niin toiminta alkaa. Helmililjojen mukana raahasin takapihalle myös kalusteet, maton ja muuta rekvisiittaa. Kovasti tekisi mieli kaffetella siellä – maistuu alkukeväästä parhaalta – mutta kun ei tarkene…
Kiva kun vierailit ja kommentoit – tulehan toistekin!
Pakko sen verran vielä lisätä, että tänään kun aurinko paistoi, aattelin, että on ”synti olla sisällä” (lapsuudessa opetettu hokema) ja otin KonMarin ”Siivouksen elämänmullistava taika”-kirjan mukaan pihalle, nostin autotallista lepotuolin ulos ja lueskelin opusta lämpimässä auringonpaisteessa tuulelta suojassa. Aattelin, että jääkööt tuoli siihen, kun kerran kelejä piisaa, mutta illalla kun ajeltiin kotiin (käytiin armeijan vihreissä parhaillaan olevaa perheen pienintä morjenstamassa sotkun munkkikahvien merkeissä), pyrytti sen verran, että tuoli oli hautautunut lumeen. Plääh. Mutta kyllä se sieltä sulaa siinä missä helmililjatkin 🙂
Ja juu. Ihan varmasti tuun. Taidan lisätä tän sun blogin mun lukulistoille, niin tulee uudet postaukset suoraan sinne näkyviin. Joskin ajoittain menee pitkiäkin aikoja, etten konetta enää töitten päälle avaa, mutta aika usein kumminkin.
Iloista uutta viikkoa!
Kiva juttu! Ja samoin sinne 🙂