“Lux Koti” marraskuun pimeyteen / Twinkle twinkle little star

Enää ei tarvitse meikäläisen olla naapuruston ensimmäinen jouluvalojen ripustelija. Tämä aika on saanut suurimman osan – ainakin meidän asuinalueella – ripustelemaan jouluvalot (kausivaloiksi nimittävät, mutta jouluvalojahan ne ovat) ikkunoihin jo hyvissä ajoin. Iltakävelyillä on kaikkien mukava nauttia tästä tunnelmoinnista, joka on kuin lämmin tervehdys naapureille – joulu tulee tänäkin vuonna.

Olin tänä vuonna ehkä jopa vähän “myöhässä” – yleensä aloitan jo lokakuussa: joka lauantai yhdet valot lisää – periaatteella niin, että marraskuussa on valoketjut paikoillaan. Sen jälkeen voikin sitten alkaa miettiä muuta tilpehööriä – sellaista mikä meille tuo joulumielen. Loppujen lopuksi pieniä juttuja – en ainakaan tunnusta, että menisi koskaan ihan överiksi…

Lux Helsingissä (johon siis leikkisästi vertaan kotiamme) olemme vierailleet parikin kertaa ja siellä on paikka paikoin vähän överiäkin, mikä tietenkin siellä on tarkoituskin. Lux Koti sen sijaan tuo meille hieman sellaista seesteistä tunnelmaa, jossa on hyvä rauhoittua.

Due to this darkness – both time of year and covid 19 – I have not been the first to put lights up on windows etc. in our neighborhood. Actually it has been pretty cozy to walk outside in the evening nowadays. It is like everybody is giving you a warm season greeting to cheer you up.

Olen aikaisemminkin jo täällä postauksissa maininnut, että meillä on siirrytty yhä enemmän sähköisiin valoketjuihin ja kynttelikköihin palavien kynttilöiden sijaan. Siihen on parikin hyvää syytä. Ensinnäkin paloturvallisuus-näkökulma. Varsinkin, kun asumme kaksikerroksisessa asunnossa. Elämä on kuitenkin jatkuvaa hyppelyä kerrosten välillä ja koskaan ei tiedä, kuinka nopeasti sitä palaa takaisin sinne, mihin jätti kynttilän palamaan. Siksi sytytämme kynttilän vain silloin, kun tiedämme istuvamme ruokapöytään tai sohvan nurkkaan pidemmäksi ajaksi. Toiseksi on jo jonkin aikaa tiedetty, että runsas kynttilöiden polttaminen ei ole terveydelle hyväksi. Vertausta on tehty jopa passiiviseen tupakointiin. Kynttilöissäkin on tietenkin laatueroja – toiset savuttavat enemmän kuin toiset. Takkaakaan emme muuten ole kaivannut asuntoomme vaikka siihen onkin varausmahdollisuus. Muutama kerta vuodessa takan äärellä mökillä riittää meille oikein hyvin. On siinä sen verran säätämistä. Asumme tosiaan vanhalla puutaloalueella, jossa ei kannata lähteä lenkille lauantai-iltana, kun porukat lämmittävät kilvan saunojaan. Niin tunnelmallisten puusaunojen/ kakluunien kollektiivinen yhteissoitto ei nimittäin tee hyvää terveydelle – raittiista ulkoilmasta ei ole tietoakaan. Ymmärrän tuleen katsomisen terapeuttisen viehätyksen ja rakastan kesällä puusaunan pehmeitä löylyjä, mutta ne päästöt eivät oikeasti ole leikin asia.

Mutta sitten niihin sähkövaloihin. Uutena ideana valaisin meidän sängynpäädyn tähtivaloketjulla. On muuten aika kiva heittäytyä sängylle tähtitaivaan alle.

We do prefer electrical lighting for safety and health reasons. We have a nice set of stars now above our heads when we go to bed in the evening.

Olohuoneen narupallot reunustavat höpsöä hapsuverhoa niin kuin ennenkin. Olohuoneen ikkunan alla on kynttelikkö ja sen edustalla kynttilänjalkoja, jotka ovat useimmiten ilman kynttilöitä tai ilman liekkiä, mutta kokonaisuus antaa illuusion monesta palavasta kynttilästä.

Nojatuolin viereen ilmestynyt laskutaso on ainut uusi ostos pitkään pitkään aikaan. En ole ikinä ollut erityinen koivuisten Aalto-huonekalujen fani, mutta tässä tuolissa oli värit kohdillaan. Tumma harmaa, tumma puu, mustat jalat. Ja muotokieli juuri sopiva tuohon mun lempi-istumapaikkaan.

The new chair is designed by Alvar Aalto.

Kynttilänjalat ovat olleet joskus kirppiksillä keräilyn kohteenani ja minusta ne ovat tosi kauniita ilman kynttilääkin. Olen nostanut ne nyt esille kuin joulukoristeet vaikkei niissä ole kynttilöitäkään aina.

I used to collect candle sticks at flea markets. I put them out for Christmas – I like the look of them, even without candles.

Työhuoneeseen päätyy aina kaikki kullan ja messingin hohtoinen – sattuneista syistä – eli tapetin kupolien kaveriksi…

Parvekekin on huomattavasti kutsuvampi näillä keleillä valaistuna. Myrskyisimpinä iltoina ulkoilu on vaihtunut parvekkeiluun untsikat päällä. Siellä me ollaan kauhisteltu, kun puut huojuvat ja pyöräilijät kastuvat läpimäräksi.

Mitä muuta kuin valoa? Keräilen tällä hetkellä kaikki meidän tähdenmuotoiset koristeet kasaan. Ne päätyvät esille ensi viikonlopuksi. Tähden muoto on ollut lempparini kautta aikojen.

Ensi viikon pikkujoulu-viikonlopusta tulee hyvin erilainen kuin ennen. Perinteinen “firman pikkujoulu”, mikä meille tarkoitti aina ystäväpariskunnan  kanssa pidettävää juhlaa, ei tule enää toteutumaan… Toinen heistä tuikkii nyt tähtenä taivaalla.

Joulu tulee silti tänäkin vuonna meille kaikille.

Celia – joulun lapsi

 

 

4 Comment

  1. On kyllä niin totta, että tänä syksynä (en osaa tätä vielä talveksi nimittää) kaikenlaiset talojen pihoilla ja ikkunoissa tuikkivat valosarjat ja -kynttilät lämmittävät mieltä enemmän kuin koskaan. Aiemmin olisin saattanut olla sitä mieltä, että on ihan liian aikaista, mutta havahduin tässä pari päivää sitten siihen, että itseasiassa jouluun on enää kuukausi. Ja siitä enää hetki seuraavaan, toivottavasti edeltäjäänsä parempaan vuoteen.

    Olen varmaan aiemminkin täällä kirjoittanut, kuinka meille meinasi käydä huonosti oman huolimattomuuteni takia, kun jätin tuikun palamaan lasisessa tuikkukipossa alakerran (kellarin) saunareitin varrella silloin olleen matkatelkkarin päälle (pöljä!). Siihen telkkarin kanteen se tuikku sitten oli jo kerinnyt sulattaa melkoisen montun ennenkuin ehdin hätiin. Ja onneksi ehdin, koska en tiedä miten sen jälkeen olisi käynyt, enkä yhden tulipalon kokeneena halua sitä nyt edes miettiä.

    Ihanan pehmoiset tunnelmat teillä siellä on. Erityisesti parvekkeella, jossa huomiota kiinnitti myös rivi erivärisiä suihkepulloja (näenkö oikein?). Hauskat väripilkut. Ja Aalto-jakkarankin olet kyllä onnistunut löytämään ihan täsmästi itsesi näköisenä.

    Mutta voi tuota surullista lopputekstiä <3. Ja voi sitä toista, joka nyt on ilman tähteään <3. Ihan hirmu surullista.

    Joulun lapselle toivotan jouluisaa mieltä <3 (tulikohan nyt varmasti tarpeeksi noita sydämiä..)

    1. No huh, tuo telkun päälle jäänyt tuikkukippo! Että vaara piilee vaikka on periaatteessa lasikiponkin sisällä. Kuuma on kuumaa 🙁 Onneksi ehdit ajoissa! Muistan lukeneeni jotain myös teidän tulipalosta – niin kamalaa!!
      Mut herätti viimeistään vuosia sitten Naantalissa ollut tulipalo, jossa kynttilä oli jäänyt moninaisten sattumien jälkeen palamaan saunaan omakotitalossa, jossa nuoret viettivät iltaa pelaillen ja jäivät loukkuun niin etteivät kaikki päässeet pelastautumaan – viisi kuoli…
      En siis uskalla jättää kynttilöitä vartioimatta ikinä kun vaihdan kerrosta, joten olen todennut, että se jatkuva sytyttely ja puhaltelu ei ole oikein mistään kotoisin. Valosarjat päälle ja ruokapöydässä sitten tunnelmoidaan aidon tulen äärellä.
      Juu, keräilin kirppiksiltä joskus myös erivärisiä sifoneita eli semmoiset ovat siellä parvekkeella nyt rekvisiittana ja väripilkkuina.
      Ja juu, on niin surullista… Voi vain yrittää olla edes jonkunlaisena tukena perheelle.
      Kiitos Annukka sinulle niin paljon monella tapaa sydämellisestä kommentistasi <3
      Lämmintä joulumieltä toivotellen, C

  2. Teillä on jo jouluista tunnelmaa ja kuulostaa kivalta tuo suunnitelma, step by step. Ja niin kauniita kynttilänjalkoja! – niitä olen itsekin kerännyt kirppareilta. Kun nyt katson tuohon olkkarin pöydälle, niin kaikki esillä olevat jalat ovat secondhandiä…
    Rakastan kynttilänvaloa ja olen jo pitkään sytyttänyt aamukahvipöytään kynttilän palamaan – sammutan sen sitten kun kahvit on juotu. Sytytän ja sammutan, näin se meillä menee. Kynttilät korvaavat meillä monia joulukoristeita, koska en oikein pidä niistä; ainoastaan männynoksia, paperipallosia, oksia ja lankavaloja on nykyään. Tosin pikkutyttöjä silmälläpitäen laitan jonnekin jotain hauskoja koristeita, esimerkiksi pari vuotta sitten tein keittiössä olevaan talonpoikaiskaappiin jouluasetelman – se tosin ohitettiin vilkaisulla, ei oikein kiinnostanut, ainakaan silloin…
    Ja vähemmän iloisiin asioihin – niin surullista kuulla ystävästänne <3 <3 <3

    1. Aterioilla meilläkin palaa kynttilä jo heti syksyn hämärien myötä, koska yhteinen ruokahetki on aina juhlaa. Mutta ensimmäisestä adventista lähtien hiipivät pikkuhiljaa varsinaiset meidän jouluun liittyvät koristeet vuosikymmenten varrelta – vintage-juttuja lähinnä ja muutama matkoilta hommattu meidän näköinen. Olen niin jouluihminen, että olen kai tartuttanut tätä joulutusta koko perheelle – odotusarvo tuntuukin olevan, että tietyt perinteet säilyvät vuodesta toiseen 🙂 Joulu vaan on sellaista erityistä aikaa. Ystävätkin tietävät, mitä ja milloin ilmestyy mitäkin. Katsottiin juuri n. 20v takaisia joulukuvia ja aika samanlaiselta meillä näytti silloinkin 😉
      Kiitos sydämellisestä kommentistasi, Maarit – tunnelmallista joulun odotusta sinulle <3

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.