Syksyä päin – sopivien varusteiden, saunan ja seuran voimin

Yllättävän nopeasti tuo syksy sateineen saapui tänä vuonna. Viime vuoden kalenteria selatessani huomasin nimittäin, että tähän aikaan olin vielä kirjannut sinne, että on LÄMMINTÄ: uimassa Ruissalossa. Okei, olimme nytkin vielä uimassa Ruissalossa, mutta siellä EI ollut lämmintä – ei keli, eikä vesi. (Tämä aloitus ja oikeastaan suurin osa koko postauksesta on kirjoitettu melkein kuukausi sitten. Ryhdyin viimein täydentelemään tätä, jotta saisin jotain valmista aikaiseksi. Ajatukset ovat vaan viime aikoina olleet aivan muualla kuin täällä blogimaassa. Monen moista kremppaa, huolta ja murhetta, joita olemme käyneet viikoittain “shokkihoitamassa” pulahtamalla pikapyrähdykselle Ruissalon Saaronniemen laiturilta – kylmään veteen heittäytyessä nimittäin on pakko olla juuri siinä hetkessä tai muuten käy huonosti. Vesi on raikasta, kiitos kysymästä. Emme ole siis mitään avantouijia olleet aikaisemmin, joten tämä tämmöinen kirpaisee joo.)

SELVIYTYMISPAKKIA SYKSYYN TÄSSÄ OLLAAN KOKOAMASSA:

I SYKSYYN SOPIVAT VARUSTEET

Kesän matkailuauto-reissumme ajankohdalle heinäkuussa ei todellakaan luvattu mitään kesäkelejä, joten päätin ostaa elämäni ensimmäisen sadetakin ikinä (lukuunottamatta joskus akuuttiin tarpeeseen ostettua kertakäyttöversiota). Tarkoitus oli hankkia sellainen perinteinen, pirteä keltainen. Matkalla Turun keskustan läpi kohti Hansa-korttelia näin kuitenkin 17 keltaista sadetakkia (heinäkuu oli siis sateinen myös)! Niinpä ostopäätös kohdistuikin – ehkä juuri sattuneesta syystä – tähän maastokuvioiseen versioon, joka näytti yhtäkkiä niin erityiseltä. Tosin olen jo kuullut kahden lähellä oleskelleen mamman arvostelevan kuosia kovaan ääneen tyyliin: eihän tuollaisen kanssa voi mennä metsään – kukaan ei löydä, jos eksyy. Noh, ei kai sitten parane mennä metsään – tai ei ainakaan eksyä sinne 😉 Sillä tottahan he turisivat – tällä maastoudun todella hyvin!

Olen kyllä pitänyt tätä tosi paljon nyt kun sateen uhka väijyy lähes joka päivä. En ehkä olisi sitä keltaista pitänyt, kun se nyt on sellainen huutomerkki – ja minä en ehkä kuitenkaan koe olevani. Toisaalta käsittämättömän paljon kehuja tämä mun sadetakki on myös saanut. Moni on todennut, että pitäisikin ostaa tuollainen oikea, fiksu sadetakki. Suosittelut sille!

Muutenkin vaatekaappi ja naulakko on pyöräytetty taas vuodenajan mukaiseksi. Tästä olen postannut syksyisin ennenkin. Esim. klik. Eli kesäiset piiloon takimmaiseksi ja helposti eturiviin ja esille ne taatusti pätevät neuleet, toppikset, villakangastakit, lämpimät huivit, pipot ja hanskat. Palella en tykkää yhtään (vaikka kylmä kastautuminen houkutteleekin nykyään)!

Plussaa kunnon sadetakissa on tietty sekin, että päivittäiset kävelylenkit miehen kanssa onnistuvat kelistä riippumatta nyt paremmin – sillä happea mun täytyy saada – joka päivä, ja paljon. Korona-ahdistus ja huono sisäilma työpaikalla vain lisää tarvetta.

>>Oli keli sitten sitä taikka tätä suosittelen ulkoilemaan. Lähde metsään, meren rantaan, kallioille, kylän raiteille. Varusteet kelin mukaan!

II SAUNA

Loman jälkeinen pakkomielteinen “jotain pitää saada aikaiseksi” eli sisustuksen “pikkufiksaus” kohdistui tällä kertaa saunaan. Ensin ajattelimme vaihtaa lauteet, mutta kun ne vaikuttivat edelleen varsin hyväkuntoisilta päätimmekin vain käsitellä ne mustalla Supi Saunavahalla. Tai siis mies käsitteli (minä valon näyttäjänä) – ja viitseliäästi vielä käsitteli samalla lasioven puisen kahvankin, joka oli jo nuhraantunut. Seinien sormipaneeliin emme toki halua muutosta, ne ovat hyvät juuri noin. Mutta aivan tässä hämmästyi itsekin, miten hyvä muutos saatiin todella pienellä panostuksella. Seuraavana päivänä jo saunoimme makoisasti.

Pitkästä aikaa muuten tunnen taas nauttivani saunomisesta oikein kunnolla. Lämpenen luita ja ytimiä myöden, kosteat löylyt tekevät hyvää hengitykselle ja uni on ollut sikeämpää. Välillä nimittäin sain migreenin aina saunomisen jälkeen. Jostain syystä nyt en – tosin tämä ihme EI kyllä varmasti ole kiinni saunan ulkonäön kohentumisesta 😉 – hmmm. vai onko sittenkin??

>>Saunassa hyvää oloa fyysisesti ja henkisesti: rentous ja rauhoittuminen!

III SEURAELÄMÄ – LUOVIA KOHTAAMISTAPOJA JA TIKUSTA ASIAA

Mikä seuraelämä? Korona-pirulainen on kyllä tehnyt tämänkin asian niin vaikeaksi. Ja yhä vaikeammaksi muuttuu, kun kelit käyvät kehnommaksi. Kesä ja vielä alkusyksykin mahdollistivat ulkokestitykset takapihalla sujuvasti. Tästä eteenpäin tarvittaneen pilkkihaalareita?? Jos olen ulkoilmariippuvainen, olen kyllä aika seuran kipeäkin. Ja nimenomaan kasvokkain. Etäjutut eivät niinkään ole mun juttu. Mutta kun emme todellakaan halua pelleillä korona-altistuksen kanssa, olemme erinäisiä teams-tapaamisiakin ystävien kanssa järjestelleet. Onhan se parempi kuin ei mitään. Siinä sitä sitten höpötellään, syödään omia safkoja ja juodaan omia lempiliemiä omalla sohvalla jokaikinen. “Näköpuhelimella” (lue: whatsapp-puhelu) on ollut suuri merkitys myös kaukana hoivakodissa olevan äitini “tapaamisissa”. Silloinkin usein juomme linjan molemmissa päissä kahvia yhdessä – kuin olisimme saman pöydän ääressä. Ja me näytämmä kuulemma miehen kanssa just samalta kuin ennenki ja meitä kattellessa virkistyy ja kaikki vaivat paranoo. Etähalitkin ollaan opeteltu antamaan. Siitä oma mielikin tyyntyy. Poikakin sanoo aina, että äidin ääni tunnetusti rauhoittaa…

Kävelylenkkimme päätyvät aika usein lähellä asuvien ystävien oven rakoon, jotta edes jotain kontaktia voisi ylläpitää. Tikusta asiaa joka kerta siis. Puhelimessa höpöttely taas ei ole ikinä ollut mun juttu. Kuulostan aina oudon viralliselta ja kolkolta puhelimessa, tiedän sen itsekin. Viestittelykin menee sellaiseksi hymiö-touhuksi lähinnä.

Mutta siis juhlat, juhlat olisivat meidän juttu. Kaukaiselta tuntuu ajatus pikkujouluista, uuden vuoden juhlista, ystävänpäivistä, vapun vietosta ja merkkipäivistä, joita usein ennen vietimme kunnon bileillä discovaloilla ja savukoneilla höystettynä villisti tanssien… Tosin kesällä pidimme yhdet discoilut tiukoin turvajärjestelyin DBTL:n peruunnuttua. Ns. DBTN– varjotapahtuman, jossa lämmittelijänä oli Aki Sirkesalo ja pääesiintyjänä Kool and the Gang 😉

>>Meidän kaikkien pitäisi tanssia enemmän…

Kuten sanottu, olemme tosi varovaisia korona-altistuksen suhteen. Emme ole siis järjestämässä mitään hilunpilttuuta discovaloissa, mutta olen vakaasti harkinnut niiden pilkkihaalareiden hankkimista, jotta voisimme jotain edelleen edes ulkosalla järjestää…

>>Seura piristää kummasti – nyt vain on mietittävä myös turvallisuutta. Pidetään huolta toisistamme.

Oliskos muita ehdotuksia, miten selviydytään?, kyselee

Celia C

good to be home – edelleen, mutta tänne mahtuisi silti enemmänkin porukkaa 🙂

6 Comment

  1. Sekin jo riittää, että käy pulahtamassa – niin teen itsekin. Ja otin toissapäivänä käyttöön avantotossut, -hanskat ja pipon; ne lämmittävät yllättävän paljon veteen menoa. Se on vaan ihanaa ja heti jälkeenpäin niin auvoinen olo. Lienee myös psyykkistä, että sai mentyä veteen ja kokee hyvänolontunteen 🙂
    Meilläkin ollaan todella varovaisia koronan suhteen, niin ettei moni ehkä sitä ymmärrä. Mutta sillä ei ole väliä, tehdään kaikki mitä voimme pitääksemme itsemme siitä erossa ja suojellaksemme näin muutamaa lähipiirin riskiryhmäläistä. Tämä on kuitenkin varsin lyhyt aika, toivotaan niin.
    Aion tavata ystäviä edelleenkin, mutta kahden kesken ja yleensä menemme jonnekin luontoon tai muuten rauhalliseen paikkaan – omat kahvit mukaan tai syömään paikkaan, minkä tiedämme hiljaiseksi. Se on itselleni yksi henkireikä. Ja tiistaina olin lapsenlapsen kanssa Porkkalanniemessä retkellä, hän tutki meduusoja ja söimme herkkueväät, niin yksinkertaista mutta molemmat nautittiin kovasti.
    Nautitaan pienistä asioista ja yritetään huomata ne <3

    1. Hei kiitos, hyvä idea nuo varusteet kylmäuintiin – ainakin hanskat tarvitsisin, sillä ranteissa tunnen oikein kipua, kun olen kylmässä vedessä.
      Ei tosiaan missään vaiheessa ole tullut mieleen suhtautua kepeästi koronaan,läheisten riskiryhmäläisten takia, mutta on sitä jo itselläkin ikää sen verran. Influenssarokoteajan varasimme molemmat juuri – sekin kannattaa nyt ehdottomasti ottaa!
      Ulkona mekin olemme järjestäneet tärkeitä, hauskoja tapaamisia teamsin lisäksi. Kylmenevät kelit vaan lisäävät kulmakerrointa… Pilkkihaalarit, terassilämmitin tai jotain vastaavaa täytyy kai hommata…
      Kiitos Maarit mukavasta kommentistasi – todellakin: pienet ihanat hetket ovat nyt entistäkin tärkeämpiä <3

  2. Meillä on kyllä NIIN samanlaiset ajatukset melkein kaikesta, että oikein hymyilyttää: meilläkin pidetään koronakaranteenia terveyssyistä, nautitaan saunomisesta (upeat lauteet btw), istutaan pihalla tikkitakeissa ja huopikkaissa, puhelin ei ole luonteva yhteydenpitoväline jne. Mutta tuo takki: wau – sellaista ei löydy kaapista (vielä…).

    Lisäisin ehkä syysselviytymispakettiin pienimutoiset herkutteluhetket ja kotikokkaamisen, mutta se selittyy varmaan omalla suuntautumisellani 🙂

    Ihanaa syksynjatkoa teille!

    1. Ha-haa – mitäs me samikset 🙂
      Herkuttelut ja kotikokkaamiset pidin luultavasti NIIN itsestään selvänä juttuna, että unohdin ne listalta tyystin – eli sellaista suuntautumista täälläkin 😉 Kahdenkeskisiä kynttiläillallisia tulee vietettyä harva se päivä. Sellainenkin ihme on tapahtunut, että olen ryhtynyt pitämään pöytäliinaa – arjesta juhlaa!
      Katson aina mielenkiinnolla, mitä reseptejä olet postannut. Onko jotain uutta gluteenittomaksi sopivaa putkahtanut mieleesi viimeaikoina?
      Inspiraatiota ja mukavia hetkiä teille myös <3

  3. Sun teksti pisti miettimään, että itseasiassa meillä miehen kanssa elämä ei ole hirveästi tänä kummallisena aikana muuttunut, koska ollaan edelleen saatu harrastaa niinkuin ennenkin.
    Ja golfkentällä toteutuu pitkäkestoisen ulkoilun lisäksi ystävien ja ennestään tuntemattomampienkin ihmisten tapaaminen mukavissa merkeissä. Ja vaikkei mun vaatekaapista mitään muuta järkevää löydykään, niin joka säähän ja lajiin sopivia ulkoiluvaatteita ja -kenkiä kyllä. Mikään kun ei ole mun mielestä niin masentavaa kuin liikunta väärissä varusteissa, mutta silloin kun ne on kunnossa, ei ongelmaa kelistä. Ja olen niin raitisilmariippuvainen, että töitten jälkeen on pakko päästä vähintään tunniksi-pariksi ulos lenkille (jos en ole kentälle menossa). Ei haittaa sateet, eikä tuulet. Tai ei ainakaan estä, vaikka ei ne toki niitä toivotuimpia kelejä ole.

    Ihanat lauteet ja kiva sauna muutenkin. En tykkää meidän omasta matalaan kellariin tehdystä saunasta yhtään, joten siellä tulee käytyä harvakseltaan (mies saunoo joka päivä), mutta lomalla tulee saunottua päivittäin. Joskus kaksikin kertaa, ensin aikaisin aamulla ja sitten illalla. Avantouinnin jouduin lopettamaan, kun se virkisti liikaa ja meni viimeisetkin yöunet. Siitä tosin on jo aikaa, joten nykyään vaikutus voisi olla päinvastainen.

    Toivon sulle vähemmän kremppoja ja murheita ja enemmän seesteistä syksyä ja hyvää mieltä <3

    1. Meidän päivittäiset ulkoilut ovat kävelylenkkejä asuinalueellamme ja siellä ei koskaan tule vastaan kuin korkeintaan joku koiran pissattaja. Ei saa kyllä seuraelämää syntymään sitten millään – ilman omaa koiraa ainakaan 😉 Välillä tosin saamme ystävistämme tai nuorisostamme kävelyseuraa, mikä on tosi mukavaa vaihtelua.
      Keväällä, kesällä ja vielä alkusyksystä saimme niin hyvin pidettyä yhteyttä ystävien (ja äitiemme) kanssa ulkosalla, mutta nyt tilanne vain on niin toinen. Ja kevääseen niiiin pitkä matka – kaikki mukavat perinteet saa nyt unohtaa toistaiseksi. Virtuaalitapaamiset eivät vaan korvaa sitä aitoa kohtaamista.
      Krempat ja murheet ovat sitä lajia, ettei niitä saa ikävä kyllä yhtäkkiä katoamaan, mutta kyllä tässä pyritään silti seesteistä oloa ja hyvää mieltä löytämään pienistäkin asioista 🙂 Enkä edes yhtään tykkää enkä halua olla negatiivinen enkä toivoton.
      Kiitos kommentistasi ja lämpöisistä toivotuksista. Kaikkea reipasta ja mukavaa sulle myös <3

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.