Ennen olin aina mustasukkainen.
Se vain tuntui ainoalta sopivalta väriltä. Kengätkin kun olivat pääsääntöisesti mustia, kun käsilaukku ja tietokonelaukkukin olivat. Ja sukat joko kenkien tai housujen värin mukaan, eikös se jonkinmoinen perussääntö ole ollut. Ja kengät taas laukun mukaan ja … Sääntöjä, sääntöjä.
Muutosta alkoi tapahtua, kun monet brandit toivat salmiakkiruutusukkia mallistoihinsa. Aluksi hillitymmällä väriskaalalla ruskeita, tummansinisiä, harmaita, mustia. Sellaisia siis sitten ostamaan ja sellaisista tykkäämään. Hui, miten radikaalia 😉
Black socks, black shoes, black handbag… Then change for diamond figure socks… Later on got used to swedish brand Happy socks with ridiculous colors and patterns. Why not – break the rules of formal dressing!
Ruotsalaisethan – tietysti nuo ruotsalaiset taas – räväyttivät v. 2008 sitten oikein kunnolla tuoden iloisen kirjavat Happy socksit markkinoille ihmisiä ilostuttamaan. Järjettömät väriyhdistelmät ja järjettömät kuviot! Lasten sukkia! Eihän tuollaisia nyt täyspäiset aikuiset ainakaan pidä! En todellakaan ollut mikään aikainen omaksuja tässä trendissä. Mutta pikkuhiljaa mieli muuttui ja siitä tulikin varsin mieluisa kokemus. Ensin kotona sipsutellessa tykkäsi pehmeydestä ja värikylvystä ja sitten myöhemmin käyttö innosti myös pienenä tyylirikkona (ohisoittona) kodin ulkopuolella. Väri-iloa elämään – itselle ja katsojalle 😉
Nyt sukkalaatikkoni on tasapainossa – suunnilleen puolet niitä mustia ja puolet värikkäitä. Huomaatko myös KonMarin vaikutukset? Todellakin sukat menevät paljon pienempään tilaan ja ovat paremmin esillä (ja sukat ovat onnellisempia?) kuin aikaisemmin jolloin ne olivat pareittain vedettynä pötkylöiksi. Myös vyöt tykkäävät olla näin esillä.
My socks are now arranged by lessons of KonMari. Balance between black and colors is good now. Belts seem to be good rolled like this too.
Näin minä ne taittelen.
This is how I fold them. My husband also can do this 😉
Ja sitten pystyyn laatikkoon.
Järjestelin miehenkin alusvaate/sukkalaatikon yllätykseksi. Oli vaikuttunut:) ja osaa nyt jo homman itsekin.
Nykyään olen vain sopivasti mustasukkainen,
Happy socks – happy people!
Celia C
Mun sukat on edelleen vetolaatikossa ”perunoina” :). Ja k a i k k i on väriltään valkoisia ja varrettomia. (Niistä se mun raivausprojektini alunperin lähtikin liikkeelle, kun tajusin, että keskenään samanlaisia sukkapareja oli 52… Siis puhtaana kaapissa. Ja varmaan saman verran pyykkikoreissa. Ja silti aina ostin lisää niistä yleensä kassojen lähistölle laitetuista ”osta kolmet, maksa kahdet..”-koreista, kun ajattelin, että ”näitä nyt aina tarttee”… Enkä meinaa päästä siitä tavasta eroon vieläkään, vaan havahdun vasta, kun käsi taas hamuaa sukkakoria..)
Mutta iloiselta näyttää tuo sun sukkarepertuaari! Varmaan viihtyvät keskenään 🙂
Tuo peruna on oikein kuvaava nimitys sukkamytylle 🙂
Samanlaista hamstrausta tulin tehneeksi aina hulluilla päivillä mustien sukkien kanssa. Sama veisuu: näitä nyt ainakin tarttee, kannattaa ottaa varmuuden vuoksi, kun en muista, onko riittävästi. Lyhyitä, nilkkapituisia ja lentosukkia – ja kaikki mustia.
Jos nyt sitten tulevaisuudessa osaisin olla vähän maltillisempi – ja monipuolisempi, kun näin uudelleen aseteltuna pystyn niitä paremmin tutkiskelemaan 🙂
Nää sukat, vyöt ja alusvaatteet ovat kuitenkin mun ainoat pystyyn taitellut. Muut vaateraukat ovat pinoissa (oi voi) tai henkareilla.