Sen jälkeen kun vaihdoimme leveämpään sänkyyn, ei meille ole enää mahtunut yöpöytiä – tai ei ne ennenkään olleet oikeasti yöpöytiä vaan vanhat talonpoikaiset tuolit. Niiden sijaan kummallakin on nyt lampun, herätyskellon ja silmälasien alla kasa harrastuksiin liittyviä kirjoja. Minulla sisustuskirjoja.
Aurinkoisen viikonlopun aikana ulkoilutin (ja pöllytin) kaikki kirjani pihakeinussa. Selailin ja palauttelin mieleen kaikkea, mikä niissä oli minua aikoinaan säväyttänyt ja mitä olin niistä ottanut opiksi.
Ensimmäiset hankkimani kirjat olivat 90-luvulta. Isoin ja kattavin opus on Terence Conranin Suuri sisustuskirja (1994). Löysin sieltä aikoinaan monta takaraivossani vieläkin vahvoina olevaa sisustuksen punaista lankaa. Esimerkiksi:
Älä pidä kotonasi mitään, mistä ei ole hyötyä tai mikä ei ole kaunista.
On parempi odottaa, kunnes saat sen, mitä todella haluat, kuin tyytyä hyvään kakkoseen.
Feng shuin mukaan sänky tulisi asettaa niin, että siitä näkee huoneeseen tulijat, sängyn päätylevy on seinää vasten eikä sänky saa olla suoraan ovea vastapäätä, lisäksi sen tulisi olla ainakin osittain ovi-ikkuna -linjasta sivussa.
Koti ei ole koskaan valmis – maku ja perhetilanne muuttuvat ja virkistykseksikin pitää jotain muuttaa välillä, jottet turru siihen, mitä sinulla on.
Etsi juuri se tilan, valon, värin ja materiaalin yhdistelmä, joka jaksaa virkistää sinua, kun muoti on jo jäänyt vanhanaikaiseksi. Luo tilan tuntua, mahdollista valon määrän erilaisia vaihteluita, valitse lempivärejäsi ja luonnon materiaaleja.
Huone ilman visuaalista polttopistettä on epäviihtyisä. Tarvitaan kiintopiste, johon katse lepohetkenä vaistomaisesti kohdistuu.
Seurustelutilanteessa kaksi ei istu mielellään vierekkäin samalla sohvalla, koska siitä syntyy liian virallinen asento. Oleskelutiloissa pitäisi muutenkin olla erilaisia istuimia tuomassa joustavuutta erilaisiin tilanteisiin ja erilaisiin henkilömääriin.
Mielenkiintoinen olohuone on harvoin tyyliltään täydellinen.
Toinen 90-luvun kirja, joka on säilynyt lempiselailtavana, on Tricia Guild´n Värikäs maailma. Se sai varmaankin meidät edellisessäkin asunnossamme hankkimaan väriä ympärillemme. Ensin remontoimme sen aika valkoiseksi. Myöhemmin kuitenkin keittiön kaapeista tuli salaatin vihreät, eteisestä turkoosi ja lasten huoneen kaapeista laventelin siniset. Nykyinen kotimme on ollut nyt yllättävän pitkään hyvin neutraali, mutta huomaan, että muutosprosessi on jo käynnissä taas. Neutraali, vaalea pohja on useimmiten hyvä ratkaisu aluksi. Myöhemmin, kun paikka tulee tutuksi, oppii huomaamaan, mitä värejä mihinkin tilaan kaipaa.
2000-luvun kirjoista lempiselattavia lähinnä kuvien takia ovat sellaiset kuin:
Emily Chalmersin ja Ali Hanan´n Kiireetöntä elämää kotona.
Atlanta Bartlett´n Sisusta Rennosti.
Judith Wilsonin Kutsuva koti.
Enrica Stabilen Sisusta ulkona.
Dorrit Elmquist – Birgitta Wolfgangin Viihtyisiä ja valoisia koteja sekä Kesäkotielämää.
Kuvien ja tekstien perusteella lempikirjani on kuitenkin ehdottomasti Mark & Sally Bailey´n Yksinkertaisesti kaunista.
Sieltä on tarttunut ainakin seuraavia ajatuksia:
Valitse kalusteita, joilla on historia.
Kunnolla tehty ja suunniteltu esine ikääntyy kauniisti.
Valo saa tilan vaikuttamaan selkeältä, esteettömältä, valoisalta ja ilmavalta.
Kevyet huonekalut eivät peitä lattiaa ja antavat valon kulkea myös alitseen.
Hyvä järjestys, siisteys ja esteettömyys luovat onnistuneen perustan.
Näiden lisäksi ”yöpöydän” -pinossani on vielä muutamia ”ehkä joskus vielä luen” kirjoja ja kaapissa onkin sitten jo piilossa kasa hylättyjä odottamassa kirppikselle viemistä… Kaikki eivät vaan ole olleetkaan niin tärkeitä minulle. Ehkä ne tuli ostettua jonkin sen hetkisen yhden asian takia. Tästä oppineena kirjojen ostelu on käynyt aina vaan kriittisemmäksi ja sen myötä harvinaisemmaksi. Ainakaan vuoteen (tai kahteen?) en ole ostanut yhtään kirjaa lukuunottamatta ”oppikirjoja” eli Kon Maria ja tänä keväänä käymääni sisustussuunnittelu-kurssia varten ostettua asiapitoisempaa Katja Lahden ja Minna Sukuvaaran Kodin sisustussuunnittelun käsikirjaa (2016). Mutta muuten en ole löytänyt nyt mitään visuaalisesti koukuttavaa vaikka olen kyllä ihan kattavasti kirjoja selaillutkin.
Olisiko sinulla suositella jotain?
Sisustuslehtien osalta taas olen luopunut tilaamisesta totaalisesti jo vuosia sitten. Monia lehtiä vuosikaudet tilattuani alkoi niiden itsensä toistaminen vain kyllästyttämään. Nykyään haluan aina selata lehden ennen sen ostamista. Plärään kirjakaupassa siis suht mekaanisesti kaikki sisustuslehdet läpi – lehti lehden perään. Jos mikään ei hetkauta tai pysäytä, lehti palautuu heti hyllyyn. Jos joku pysäyttää, niin palaan siihen kriittisemmällä silmällä ja jos vaikutun ideasta tai saan erityistä mielihyvää kuvien harmoniasta – lehti lähtee mukaan. Lähes poikkeuksetta se on norjalainen Vakre hjem & interior. Näin lehden ensi kerran sisustusliike Jeromessa (lopettanut sittemmin), jonka omistaja sitä minulle suositteli. Sitä ei saanut vielä Suomesta silloin, joten kärtin aina miestäni tuomaan sellaisen käydessään työreissulla Norjassa tai Ruotsissa. Nyt se onneksi löytyy jo täältäkin – tosin tovin odottelun jälkeen ilmestymispäivästä.
Pidän kuitenkin oikean lehden tai kirjan lukemisesta, sen kädessä pitämisestä. En tiedä mikä siinä on, mutta en vaan saa samaa tunnelmaa millään nettiä selailemalla. Blogeja luen nimenomaan tarinoiden takia vaikka ihailen taitavasti otettuja kuviakin.
Tilaatko vai ostatko irtonumeroita / suosikkilehteä vai vaihdellen?
Pihakeinu on mun mielestä paras paikka sisustuskirjasta tai sisustuslehdestä nauttimiseen – talvella on pakko tyytyä nojatuoliin.
Täällä keinussa ollaan ja nautitaan 🙂
Celia C
No muhun teki vaikutuksen nuo kaksi ihan ensimmäistä viisautta, joista ensimmäisen eteen olen tässä viime kuukaudet paiskinut hommia ihan urakalla :). Ja aina vaan kriittisemmäksi tulen sen suhteen, mikä on oikeasti hyödyllistä ja mikä ei.
Tuo toinen lause ”On parempi odottaa, kunnes saat sen, mitä todella haluat, kuin tyytyä hyvään kakkoseen” pätee mulla eniten paniikinomaisiin vaateostoksiin, kun tiedossa on joku juhla tai muu meno (joita on enimmillään yksi vuodessa, jos sitäkään..) ja pitäisi löytää jotain päällepantavaa. Ja aina teen sen virheen, että etukäteen päätän, mitä olen etsimässä, eikähän sellaista ikinä löydy. Jos on edes olemassa (koska olen aina vuosia perässä siitä, mikä milloinkin on ”in”). Ja koska en löydä, mutta on pakko kuitenkin pukeutua, ostan justiin sen huonon kakkos(pakko)vaihtoehdon, jota ei tule ikinä käytettyä, vaan aikansa kaapin perällä roikuttuaan vietyä keräykseen. Usein on hintalappukin vielä paikoillaan..
Olen samaa mieltä siitä, että ihan oikea kirja tai lehti on ihan eri kuin joku digiversio. Mulle tää näytön tuijottelu tekee ihan jo silmienkin takia tiukkaa, eikä aamukahvi ole mitään ilman lehteä. Ja kirjaa haluan lukea siellä missä haluan. Mahallaan, selällään, istuallaan, puutarhakeinussa ja missä nyt milloinkin. Ei rajoita se, missä toimii netti ja missä ei.
Sisustuslehdistä olen nykyään ihanan vapaa. Niistä olen kirjoitellutkin raivausprojektijutuissani.
Paljon on vielä kirjoja, joista haluaisin eroon, mutta täällä ei ole paikkaa, mihin viedä ja roskiin en kuitenkaan halua heittää. Se olis mun mielestä väärin ja tuhlausta.
Kiitos, Annukka, taas mahtavasta kommentistasi – joku sentään jaksaa sykkiä ja kommentoida ja vieläpä oikeasti ottaa myös kantaa 🙂 Olen niin iloinen!
Samanlaisia vaateosto-kokemuksia täälläkin, kun niitä ei vaan voi siirtää esim. vuosia eteenpäin niin kuin monia muita hankintoja voi…
Muita kirjoja kuin sisustuskirjoja en ole koskaan oikein ostanutkaan perheen allergioiden takia – kirjastokin kun on aivan lähellä – mutta kun tuo sisustaminen nyt on ollut rakas mielenkiinnon kohde, niin täytyyhän sitä ihmisen jotain harrastaa… eiks niin, niin hööö-ö 😉 Ja sisustuskirjat hinta-laatu-suhteeltaan pesevät usein lehdet mennen tullen – ja muita koottuja selityksiä…
Ja samaa mieltä: ei kirjoja roskikseen.
Ihailen sun määrätietoista raivausprojektia!