POSITIIVINEN NÄKÖKULMA VUOTEEN 2021/ Thinking positive about year 2021

 

Kukaan ei ole luvannut, että elämä olisi helppoa tai ruusuilla tanssimista. Silti silmiä kirveli, kun selasin viime vuoden kalenteria. Mutta koska olen päättänyt olla positiivinen, optimistinen ja elämä kantaa – asenteella, etsimällä etsin tähän viime vuodesta vain iloa meille tuottaneita asioita ja hetkiä. Ne haluaisin päällimmäisenä muistaa.

No one said life would be easy. All kinds of things happen. However I want to be positive and list only some good things that we had  last year. 

 

TAMMIKUUN UPEA LUMIMAISEMA / January: what a beautiful snowy weather we had.

Vaikka olenkin vähän (paljon) kylmänarka enkä mikään talviurheilufriikki, muistan ilolla tammikuun uskomattoman kauniit pakkassäät, runsaat puhtaat lumet, pitkät kävelyretket lähikulmilla, Ruissalossa ja Vanhan Turun maisemissa.

 

 

 

HELMIKUUSSA KOTISEUDUN MAALAISMAISEMISSA/ February: back home where we grew.

Äidin synttäreitä saatiin onneksi luvan kanssa juhlistaa hoivakodissa pienimuotoisesti ja yöpymispaikaksemme löysimme kotiseudulta viehättävän mummonmökkimäisen airbnb:n kaikkine mukavuuksineen täydellisen kaukana kaikesta. Päivän jälkeen oli ihana saunoa ja kierähtää pehmeässä lumihangessa pelkän tähtitaivaan valaistuksessa. Kaupunkilaiselle on aina niin uskomatonta nähdä millainen tähtitaivas on ilman keinovaloja.

 

 

MAALISKUUSSA MAMIN LOUNASSALAATEISTA PIRISTYSTÄ ETÄTYÖPÄIVIIN SEKÄ SKUMPPA-TEAMSIT/  March: take away – lunches and teams meetings with friends.

Pitkä etätyöputki piristyi kummasti, kun ryhdyimme hakemaan kerran pari viikossa Mamista lounassalaatit. Ateria tuntui suorastaan juhlavalta verrattuna nopeisiin puuro/ hernekeitto/ munakasruokiin. Samalla oli hyvä olo siitä, että pystyi tukemaan lempiravintolan toimintaa hankalana aikana.

Sosiaalista elämää saimme aikaiseksi skumppa-teamseillä. Oltiin (ollaan vieläkin) siis ruutuyhteyksissä ystävien kanssa – näin voitiin nauttia koronaturvallisesti yhdessä lasilliset mukavia höpötellen, kuulumisia vaihtaen. 

 

 

 

HUHTIKUUSSA YSTÄVIEN TAPAAMISET MAHDOLLISTUIVAT MYÖS TAKAPIHALLA / April: early spring and meeting friends at our backyard plus daughter getting her dream job in Finland so she would come back from Africa.

Kevään merkkien lisääntyessä aukeni ovi takapihalle yhä useammin. Myös ystävien tapaaminen oli nyt helppo sopia takapihalle juuri siihen hetkeen, kun aurinko paistoi ja lämmitti mukavasti. Lämpimästi pukeutuen ja vilttien alla pystyi olemaan joskus pidempäänkin.

Suuri ilouutinen oli myös tyttären saama uusi työpaikka Suomesta. Vieläpä sellainen, josta hän oli unelmoinut. Se tarkoitti, että saisimme hänet pian takaisin Afrikasta ja huoli vähenisi.

 

 

 

TOUKOKUUSSA 1. TAIDENÄYTTELY, 1. ROKOTUS JA 1. GUBBE-TAPAAMINEN/ May: art, vaccination and a new friend to my mum.

Pitkästä aikaa uskaltauduimme taidenäyttelyyn, kun Kuutti Lavosen näyttelyyn päästettiin vain kuusi ihmistä kerralla. Saimme toukokuussa myös ensimmäiset rokotukset, jotka toivat jonkin asteista turvallisuudentunnetta. 

Toukokuuhun osui myös ensimmäinen Gubbe Sydänystävä – tapaaminen. Oletko sinä kuullut Gubbe – palvelusta? Se on  palvelu, jossa pyritään löytämään vanhukselle juuri hänelle sopiva nuori ystävä piristämään ja aktivoimaan hänen arkeaan. Sopii erityisesti tilanteeseen, jossa omat läheiset eivät asu lähellä tai eivät muuten pysty käymään omaisensa luona niin usein kuin haluaisivat käydä. Säännölliset käynnit, 2h kerrallaan, mahdollistavat ystävyyssuhteen synnyn. Kahdessa tunnissa ehtii jo vaikka mitä – kaffetella, pelata, jumpata, ulkoilla, lukea, laulaa ja rupatella – saada jakamatonta, kiireetöntä huomiota osakseen. Käynnistä omaiset saavat aina raportin: kuvan sekä kuulumiset siitä, mitä on tehty ja miten vanhus voi. Olin mukana ensimmäisessä tapaamisessa  tutustuttamassa äidin ja Gubben toisiinsa ja jo heti silloin huomasin, että tämä ystävä tulisi olemaan juuri oikea meidän äidille. Olimme ehkä jopa vähän liikuttuneita kaikki siitä, miten hyvä tunnelma ensitapaamisessa oli. Ja niin hyvä ja oikea hän todellakin on ollut. Heillä tuntuu olevan aina aidosti hauskaa yhdessä. Kuvistakin näkee, miten virkeä ja piristynyt äiti on tapaamisissa. 

 

 

 

 

KESÄKUUSSA KYLPPÄRIREMONTTI VALMIS, ANU PENTIKIN NÄYTTELY, SOSIAALISEN ELÄMÄN PIRISTYMISTÄ ENTISESTÄÄN, KUN TAKAPIHA TÄYSKÄYTÖSSÄ, TALVITURKKI VEKS, TYTÄR TAKAISIN SUOMEEN JA PALUU TUTULLE KESÄMÖKILLE / June: we got our bathroom back to use, art, social life, daughter back and return to summer cottage.

Olihan se hienoa mennä uuteen, remontoituun saunaan ja kylpyhuoneeseen pitkän odottelun jälkeen. Meidän mielestä valinnat olivat menneet nappiin ja lopputuloksesta tuli juuri meidän näköinen.

Anu Pentikin taidenäyttely oli yksi vaikuttavimmista ikinä. Kävimme katsomassa sen kahdesti.

Teimme listan, jonka mukaan ryhdyimme kutsumaan talven aikana kutsumatta jäänyttä porukkaa takapihallemme – se oli tosi piristävää. Etäisyydet oli helppo pitää ja usein haettiin Mamista salaatit tarjoiluiksi.

Tytär onnistui aikaistamaan lentoaan Suomeen niin, että ehti pois aivan viime hetkillä ennen kuin lentoja ruvettiin lopettamaan ja rajoja sulkemaan. Saatiin siis hänet turvallisesti terveenä takaisin <3

Emme olleet olleet edellisenä vuonna perinteisellä (siis jo vuodesta 1991) vuokramökillämme, joten oli ihana palata nyt sinne. Saimme naapureiksi pitkästä aikaa myös veljeni perheen. Ja kaikki oli just niin mukavaa kuin ennenkin. Maailman parhaat pizzat paistuivat taas muurikalla. Päätimme varata viikon vielä elokuullekin.

 

 

 

 

 

 

HEINÄKUUSSA RAIPPIKSEN MÖKILLÄ, MATHILDEDALISSA, 2. ROKOTUKSET JA KOOL AND THE GANG / July: hide away summer cabin, Mathidedal visit, 2. vaccination and concert.

Pitkästä aikaa kävimme myös alkujaan miehen suvun ”merierämaa” – mökillä. Vietimme muutaman päivän totaalisen eristyksissä ”sivistyneestä maailmasta”  ja se teki kieltämättä erittäin hyvää.

Meille uusi päiväreissukohde, Mathildedal, oli kiva löytö. Sinne on kyllä jatkossa mentävä uudestaan – mutta joskus muulloin kuin pahimpana sesonkina eli heinäkuussa.

Saimme toiset rokotukset, joten uskalsimme käydä kuuntelemassa DBTL:ssä Kool and the Gangiä maskit kasvoilla. Liput olimme hankkineet jo edellisenä vuonna, jolloin tapahtuma peruttiin. Bändi vaan on ollut meille merkityksellinen seurustelun alkuajoilta saakka. ”At seventeen we fell in love, high school sweethearts ;)”

 

 

 

ELOKUUSSA KESÄRAUHA JA MEW, HÄÄPÄIVÄN VIETTO MÖKILLÄ YLLÄTYKSINEEN JA KUIN VIIMEISTÄ PÄIVÄÄ UINTEINEEN / August: Another concert and a surprise from our kids on our wedding day.

Toiset, jo pariin kertaan peruuntuneet, keikkaliput pääsivät käyttöön, kun Kesärauha järjestettiin Turun linnan ympäristössä väljästi ja turvallisesti. Siellä esiintynyt Mew oli meille se tärkein juttu. Keikka oli ikimuistoinen. Laulettiin ja huojuttiin musiikin tahdissa alusta loppuun.

Palasimme samalle tutulle mökille vielä viettämään hääpäiväämme ja meidän nuoriso pääsi yllättämään meidät ihanalla muistamisella. Kaksi vanhaa puuta osui ja upposi 🙂 (musiikillisesti). Me emme onneksi uponneet/ hukkuneet, vaikka pääsääntöisesti olimme vedessä 😉

 

 

SYYSKUUSSA AFTER WORK SUSHEJA JA VIIMEISIÄ MEREEN PULAHDUKSIA / September: after work sushi and last swim in cool water.

Piristystä arkeen toi pojan ehdottamat after work sushit, johon kuului noutopalvelu 🙂 Ei hoppua valmistaa ruokaa heti työpäivän jälkeen, kyytiin vaan ja pojan kotona odotti kaunis kattaus ja hyvää seuraa.

Uinnit Ruissalossa ilman saunaa olivat poikkeuksellisesti jääneet tässä kuussa kelien äkisti muututtua, joten ilolla otimme vastaan ystävän kutsun heidän mökille saunomaan – ja tietenkin myös uimaan, kun se mahdollisuus oli. 

 

 

 

LOKAKUUSSA LÖYTYI UUSI LEMPIHOTELLI RUNO JA MEILLÄ OLI PALJON YHDESSÄOLOA PERHEEN KANSSA / October: Hotel Runo in Porvoo and being together with our family.

Kotimaan hotelliyöpyminen, staycation,  korvasi kivasti peruuntuneen matkan, kun asenne oli kohdillaan. Vielä kun löysimme näin helmen paikan, niin sitä oltiin oikein kovastikin fiiliksissä kauniista ympäristöstä, hyvästä palvelusta ja erinomaisista antimista. Yksikin yö antoi kyllä vastinetta rahalle.

Kaikki yhdessä olo taisi olla tässä kuussa muuten tiiviisti perheen kesken. Tuntui hyvältä – sellaiselta läheiseltä.

 

 

 

 

MARRASKUUSSA ISÄNPÄIVÄBRUNSSI JA HYVÄN UUTISEN JUHLISTAMINEN DOMPALLA / November: Father´s day brunch and celebrating some good news.

Ehkä hieman hotellivierailun aamupalasta innostuneena päätin haalia kokoon jonkin sortin brunssin nuorison tultua viettämään isänpäivää. Vietimme oikein mukavan hetken yhdessä mm. smoothiesta, tuorepuurosta, foccacciasta, uppomunista ja lohimoussesta nauttien.

Sitten saimme hyvän uutisen. Kun tulee hyviä uutisia, juhlitaan kunnolla – halataan, liikututaan, nauretaan, iloitaan ja juodaan lasi kuohuvaa – vaikkapa joskus överisti domppaa. Hyvää uutista kannattaa juhlistaa, antaa sille arvoa ja aikaa – paljon enemmän, kuin murheille (tämän, kun aina muistaisi…).

 

 

 

JOULUKUUSSA JOULUTUSTA OLAN TAKAA, HYVÄN MIELEN STRIIMIKEIKKA JA JOULUN PARHAAT HETKET/ December: waiting it and living it.

Joulun odotuksen ja hehkutuksen voimalla syksy, eritoten marraskuu, tuntui taas olevan paljon helpommin selätettävissä. Pikkuhiljaa rakentuva joulu jäsentää kummasti  harmaata aikaa ja tuo positiivista tunnelmaa.

Keikoille ei ollut ollut asiaa sitten kesän, joten osallistuminen Juha Tapion ja Samuli Edelmannin yhteiselle striimikeikalle oli yllättävän mukava juttu. Istuimme glögilasien kanssa sohvalla kynttilöiden valossa ja nautimme tunnelmallisesta keikasta. Ei ollenkaan hassumpi idea vaihtoehtoiseksi keikaksi.

Parhaat hetket joulukuussa olivat luonnollisesti jouluaatto ja joulupäivä. Oltiin terveinä – ja yhdessä <3

 

 

Tässä on nyt selattu kalenteria suurennuslasilla ja tehty positiivisten muistojen – isojen ja pienten sellaisten – listaus aika pragmaattisesti. Ne kaikkein onnellisimmat, herkimmät ja tärkeimmät hetket (joita pyörittelin mielessäni kirjoittaessani) ovat taas syvällä sydämessäni eikä niiden yksityiskohtia (tai kuvia niistä) ole tarkoitus jakaa täällä. Olen vain nöyrän kiitollinen jokaisesta niistä. Tämä postaus oli kuin terapiaa itselle. 

Ja hei, nyt haastan myös Sinut miettimään viime vuoden mukavia muistoja. Usko pois, se kannattaa. Niitten voimalla taas jaksaa eteenpäin! Jos voit, niin jaa jotain niistä kommenttikentässä – ellet voi, niin herkistele hetki sydämessäsi ja voimaannu.

Oikein hyvää alkanutta vuotta toivotellen,

Celia C

Jälkikirjoitus: Jäin miettimään, kirjoitinko tämän vain itselleni. Kesti näin kauan ennen kuin sain itselleni sellaisen olon, että uskalsin/ halusin painaa julkaisu-näppäintä.

Ehkä tässä kuitenkin on jotakin sellaista, mihin muutkin voivat samaistua…

4 Comment

  1. Kerrassaan ihania, kauniita kuvia ja hyviä hetkiä, joista itseäni ensimmäiseksi eniten sykähdytti tyttären Suomeen paluu viimeisillä mahdollisilla lennoilla (samaistun tilanteeseen ja siihen helpotukseen) <3 sekä äitis Gubbe-palvelu (en ole tuolla nimellä kuullut, mutta todella ihanalta vaikuttaa).

    Ja kaikki nuo mökki- ja hotelli- ja muut jutut on myös niin kivoja ja samaistuttavia.

    Ilman pojan loukkaantumista ja sitä seurannutta vastoinkäymisten putkea (joka vei neljäsosan vuodesta ja jatkui tämän vuoden puolelle) meilläkin oli aivan hyvä vuosi, enkä kokenut jääväni mistään paitsi. Päinvastoin, tuntuu, että sitä on saanut paljon enemmän, koska on tullut herkemmin tartuttua tilaisuuksiin, kun on tiennyt, että kohta ne voidaan taas ottaa meiltä pois, jos jäädään liian kauaksi aikaa miettimään.

    Kuvaat selvästi paljon enemmän kuin mitä täällä näkyy. Näitä oli ilo katsella, saa laittaa lisää tulemaan 🙂 <3

    1. Niin tiedän, että tiedät, miltä nämä huolet ja toisaalta helpotukset tuntuvat. Samankaltaisia samaistumisen tuntemuksia koen monesti itsekin lukiessani sun postauksia. Välillä pitää ponnistella enemmän, että näkee mikä tai mitkä mukavatkin asiat ovat samaan aikaan totta huolen ohella. On parempi jäädä kiinni hyvään. Tuli kyllä hyvä mieli, kun kasasi tämän postauksen.
      Kiitos, Annukka, kun olet <3

  2. Se, mihin kiinnittää huomionsa kasvaa eli vähän tuohon tapaan minäkin aloin väsäämään uusinta postaustani. 😉 Sinä olet noukkinut kivoja helmihetkiä vuoden varrelta.
    Kevätterveisin Tuija

    1. Niin totta – ensisilmäyksellä näin kalenterissa monta ikävää ja tylsää asiaa, mutta kyllä sieltä sitten löytyi myös mukaviakin muistoja. Niiden lämmössä on paljon mukavampi elää!
      Täytyypäs piipahtaa heti kurkkimassa, mitä sinä olet kirjoittanut 🙂
      Mukavaa kevättä sinulle lempinimi-kaimani 🙂

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.