Jep, kyllä kiitos on tosi kiva päästä tästä jääkaudesta eroon… Tovin jos toisenkin olemme lapioineet lunta, hakanneet jäätä ja raivanneet hitaasti kasvavaa reviiriä takapihallemme. En muista näin tihkeää paksua jääkerrosta olleen hetkeen. Ja tätä liukkautta lenkkeillessä. Mutta kevättä kohti, kevättä kohti…
KEVÄÄN TEEMAT: ULKOILU JA SISÄILY/ Themes in Spring: beeing outside and inside
ULKOILU.
Ollaan oltu aivan hurjan paljon ulkona. Liikkeellä enimmäkseen, mutta myös takapihalla auringossa istumisiakin on jo onneksi ollut . Näin olemme pitäneet uskoa yllä siitä, että kevät on tulossa tänäkin vuonna. Linnuilla on ollut siinä myös iso rooli. Niin montaa lintulaatua ja niin montaa erilaista laulantaa ja tsirputusta on ollut ilmassa. Ja jos kerran linnuilla on säilynyt usko kevääseen noin voimalla, pakko sitä on ollut uskoa itsekin. Ja jos linnut selviävät kelistä kuin kelistä, miksi ihmeessä me tässä valitettaisiin.
Myönnän kyllä, että vähän on tihkaissut lähteä kävelylle, kun jään päällä on ollut useampi sentti vettä ja taivaalta tullut lisää koko ajan niin että näkökyky on ollut silmälasien kanssa liki nolla. Nastat on tietty pitänyt olla, eivätkä ne pidä vettä niin hyvin, eli jonkin sortin hyppelyä on matkalla päästy myös harrastamaan. Akillesjänteet ovat olleet kovilla. Nyt alan toivoa, että saisi pian siirtyä lenkkareihin, ettei äityisi pidempiä harmeja jaloille. Autotiellä kävely jo onnistuisikin, mutta kuinka ollakaan jalkakäytävät ei ihan vielä ole niin kunnossa.
Such an icy Winter and Spring! Slippery roads have been the biggest problelm, enough of warm clothes we have. Long waited sunlight is finally here.
SISÄILY.
Ihana valo on saanut tuunaamaan ikkunan edustoja. Jouluamaryllis teki tänä vuonna ihmeitä – ostettiin kaksivanaisen sellainen ja sieltähän punki neljä täyttä kukintakierrosta! Eipä ole ennen tällaista tapahtunut. Vasta juuri heitin sen pois ja toin yläkerran vierashuoneen ikkunalta – kröhöm ihme kyllä yhä sinnitelleen – kilpipiilean sen tilalle. Ja lisäsin kaveriksi läpikuultavaa lasia kaappien perukoilta valoa monistamaan. Ihana valo pitkän pimeyden perään. Ikkunasta näkyvä maisema näyttää vielä ankealta harmaalta, mutta hölmö pieni asetelma ikkunalla ja tuo valo – ne tuovat hyvän mielen.
Sisäilyyn on edelleen kuuluneet myös karsintamaanantait. Oomme niin ylpeitä, kun saamme oikeasti karsittua ja selkeytettyä omaa elämäämme miettimällä, mitä oikeasti haluamme säilyttää ja mikä saa mennä. Tästä on vaan nyt tullut sellainen pysyvä käytäntö viikkoihin.
Sisäilyyn on siis viime aikoina kuulunut museokäyntejä ja muuta kulttuuria sekä uutena innostuksena Ruissalon kasvitieteellinen puutarha. Se on tuonut meille pieniä ”ulkomaanmatkoja” kaikkein karseimmilla keleillä. Trooppisissa tai välimerenilmaston tiloissa olemme viettäneet tovin jos toisen fiilistelemässä vihreyttä, lämpöä, kosteaa ilmaa ym. Suosittelen muillekin nopeaan kaukokaipuun ja kesän odottelun korvaushoitoon 🙂 Lisäksi siitä on virinnyt hieman sellaista puutarhainnostusta – kunpa joskus saisin luotua edes pienen Välimeri-henkisen ruukkupuutarhan tuonne takapihalle.
When first sunny days came it was time to do some changes by the window. Some green plants and glass deco multiplyed the light that comes in. Also the visit to the Botanic garden of University of Turku gave us the experience of tropical rainforest when the finnish weather was at its worst.
Häntä pystyyn kaikki harmaudessa vaeltaneet – valoa ja iloa päivääsi toivottelee,
Celia C <3
Liukkaudesta ollaan täälläkin päin kärsitty koko talvi, mutta nyt onneksi lumet ovat sulaneet ja kevät alkaa näkyä luonnossa. Tämänpäiväisellä kävelylenkillä katselin tarkkaan tienpientareita, mutta vielä ei leskenlehtiä tai sinivuokkoja näkynyt, mutta varmaan kohta ne pilkistävän ruohon alta.
Mukavaa kevään odotusta sinulle!
Kiitos Kristiina kivasta kommentista. Tämän päivän Turun Sanomissa oli lempisivuni – kevään merkkien kirjaamiseen tarkoitettu sivu! Sivu on kaunis ja mieltä nostattava joka kerta. Kävelylenkit saavat uuden lisämerkityksen luontoa tarkkaillessa. Oikein mukavaa kesää sinulle myös!
Asetelmien vaihdot virkistävät niin paljon vaikkei mitään uutta olisikaan, mutta taitaa molemmilla olla sen verran aarteita kaapeissa että sieltä taikoo yhtä sun toista vaihtelua 😉
Sun kilpipiileahan on hyvällä mallilla ja poikasiakin on juurella. Tosin täytyy vähän masentaa, sillä itselläni oli juuri tuollainen hyvällä kasvun mallilla oleva ja yhtäkkiä se alkoi tiputtaa lehden kerrallaan ilman mitään selitystä. Lopulta jäi vain varsi ja pari pientä lehteä kärkeen, jolloin annoin sille luvan lähteä. Onneksi näitä saa melko edullisesti.
Juu, tämä talvi. Tätä on nyt ollut riittävän paljon ja kauan, ja tuntuu kuin päivä toisensa jälkeen yöpakkaset jarruttaisivat kevään tuloa. Mies sanoi tuossa mökillä että voi olla että vielä vappunakin on meri jäässä, niin oli ennen… Mutta on sentään valoa nyt enemmän, joten tyydytään nyt siihen. Olen kyllä ryhtynyt kävelemään pidempiä lenkkejä säästä piittaamatta, sillä jos sitä miettisi aina, ei pääsisi ollenkaan poluille.
Valoisia päiviä sinulle <3
Hih, tosiaan löytyy edelleen kaapista materiaalia asetelmiin vaikka kuinka olen karsinut 😉 Siispä karsinta jatkukoon, mutta silti täytyy säästää jotain eri sesonkeihin sopivaa. Neljä vuodenaikaa ovat kuitenkin niin erilaisia ja ne täytyy ”vastaanottaa” eri tavalla 😉
Kahtena talvena on käynyt juuri noin kuin kuvasit kilpipiilealle, mutta silti se on toipunut keväällä. Ekalla kertaa meinasin jo heittää kasvin pois.
Tänään taidan lähteä lenkkareilla ekan kerran liikenteeseen. Vielä on miinuksella, mutta aurinko paistaa ja lämmittää mukavasti.
Oikein mukavaa kevättä sinulle toivotellen CC
Kevät keikkuen tulevi! Voi sinua onnekasta, kun pääset päivänvalolla kävelylenkeille. Auringolla on ihmeitä tekevä voima. Sinä muuten voisit pitää tuossa tuoreimmassa postauksessani mainitusta Kasvun vuosi -kirjasta. Siihen on mukava kirjata havaintojaan.
Torstai-illan terveisin Tuija
No todellakin keikkuen – eilinen auringon lämpö vaihtui taas harmaaseen pakkaskeliin purevan tuulen kera.
Ollaan tosiaan onnekkaita, kun ehdimme jopa kahdelle lenkille päivänvalon aikaan – eikä siihen kyllästy millään, päinvastoin tuntuu elinehdolta suorastaan 🙂
Kiitos kivasta kommentista ja kirjavinkistä Tuija – kevätriemua sydämeesi toivotellen CC