Olen ottanut jo ensi askelia kohti uutta vuotta. Putsannut pöytää tavaroista, joulusta, kaikesta ylimääräisestä. Seikkaillut muistoissa. Tehnyt tilaa uusille ajatuksille, valolle ja toivottavasti niin paljon paremmalle uudelle vuodelle…
Ulkomaanmatkojen loistaessa poissaolollaan teimme joulua odotellessa – hämärän hyssyssä vesisateen piiskatessa ikkunoita – ison urakan kahlaamalla kaikki 2009-2019 Rivieran valokuvat ja keräämällä niistä kaksi sähköistä kansiota, joihin valitsimme parhaat/ parhaiten kohdetta ja lomiamme kuvaavat otokset. Toinen vuosilta 2009-2015 Cannesista ja toinen 2016-2019 Nizzasta. Molemmista valitsimme n. 150 kuvaa. Cannesin kuvista muokkasimme jo kuvakirjan, jonka saapumista nyt odotamme. On meidän ensimmäinen tilaamamme kuvakirja. Matka-albumeita paperivalokuvista meillä on aikaisemmilta vuosilta kyllä. Jos kirja vaikuttaa hyvältä tavalta dokumentoida, niin teetämme myös samanlaisen Nizzasta. Ehkä myös muita vielä muilla teemoilla, koska jotenkin kuvista muodostuu tarina vasta, kun ne ovat käsinkosketeltavia. Mutta siis: mikä positiivinen fiilis tuli selatessa lomakuvia räntäsateessa! Koimme kaiken uudelleen siinä samalla. Jännä, miten tunteet, hetket ja tilanteet voi palauttaa kuvien avulla niin hyvin.
En muista, koska olisi ollut näin paljon huolta, surua ja murhetta yhden vuoden aikana. Silti ajattelin muistella tästä vuodesta nyt joka kuukaudelta VAIN jonkin positiivisen asian. Kuvia selaamalla sekin onnistui parhaiten.
Did some reminiscing: first on our Riviera visits 2009-2019 (cause we didn´t get to travel at all this year). Amazing, how photos can take you back to the place and time you had in years gone by.
I also chose one happy memory on every month of this year (with a photo). This year has brought a lot of sorrows, but I need to take this positive perspective on it anyway.
TAMMIKUU: Matkailuauto (maata pitkin matkustaminen) – messut toivat uuden, ennen kokemattoman idean kesäloman viettoomme. Samantien varattiin matkailuauto heinäkuulle./ January: Visited fair that gave us the idea to rent a mobile home for a week in summer.
HELMIKUU: Helsingissä ensimmäistä kertaa airbnb:ssä – ja olihan se suoraan sanottuna paljon mukavampaa kuin hotellissa. Ehkä tästä tuli pysyvä muutos Helsingissä käynteihin./ February: First time in airbnb in Helsinki, definitely liked it better than hotels.
MAALISKUU: Blogiystävän lähettämät villasukat lämmittivät mielen – ja lämmittävät yhä, myös jalkojani. / March: The woolen socks my blog friend sent me.
HUHTIKUU: Nallebongaus oli koronakevään mukavia keksintöjä. Muita korona-ajan hyviä ideoita olivat mm. Turun kaupunkisuunnistukset sekä ystävien kanssa kehitetyt kävelytreffit ja skumppateamsit./ April: This idea (at this covid virus time) to put a teddy bear at the window for people to see when passing by your house.
TOUKOKUU: Aina parasta joka toukokuu: omenapuun nuppujen ilmaantuminen. Omenapuu on ihme joka vuosi./ May: First sign of a flower soon to bloom on our apple tree.
KESÄKUU: Oma perinteinen, rauhallinen juhannus takapihallamme. Aamusta iltaan ulkona pihakeinussa vanhaa radiota kuunnellen. Jotain pysyvää, mitä ei tarvinnut muuttaa./ June: Mid summer traditions at our back yard – as usual.
HEINÄKUU: Matkailuauto-reissumme tähtihetki Heinolan leirintäalueella. Varasimme iltasaunan ja uimme, uimme ja uimme. / July: On our summer trip we reserved a privat sauna at the camping area – and jumped in to Päijänne for a good swim.
ELOKUU: Pitkästä, pitkästä aikaa Raippaluodon mökillä – merellisessä erämaassa. Saunoimme ja uimme, uimme ja uimme. 😉 / August: Trip to this nostalgic summer cottage was long-awaited.
SYYSKUU: Ylläpidimme maanisesti tapaamme ruokailla takapihalla työpäivän jälkeen – sekä ahkerasti myös uimarutiinejamme Ruissalon Saaronniemessä. / September: Still ate dinner outside after work and went to swim before bedtime.
LOKAKUU: Kaunis ruska! Ja toki vielä pulahtelimme ilman saunaa Ruissalossa./ October: Autumn colors!
MARRASKUU: Jouluvalot ja joulun odotus olivat päällimmäisenä ja toivat lohtua pimeään. / November: Getting ready for Christmas.
JOULUKUU: Yllättäen se joulukin oli Joulu isolla J:llä. Mukava ja rentouttava, täynnä ilon hetkiä ja hyvää ruokaa. Pojan puolisoineen saimme aattona ja joulupäivänä meille paikan päälle, tyttären puolisoineen tavoitimme kaukomailta teamsin välityksellä, äidin hoivakodista whatsapp – videopuhelulla.
Korona ei onneksi ollut vieraanamme – kiitollisena siitä./ December: We really had a nice Christmas. Very thankful of that.
(Koska en ole tottunut jakamaan täällä läheisteni kuvia, en myöskään kirjoittanut niistä vuoden kaikkein parhaimmista hetkistä – ne ovat tallennettuna sydämeeni <3)
Tänään olen konkreettisesti putsannut pöytiä joulusta. Aloitan aina joulun odottamisen ajoissa, valoilla marraskuussa ja adventista alkaen muilla somisteilla. Joulu on sitten se huippuhetki. Joskus kerään joulun pois loppiaisena, joskus uutena vuotena. Tänään tuntui, että se hetki on nyt. Siivoan ja suuntaan katseen eteenpäin.
Minä odotan nyt valon lisääntymistä, ajatusten selkiytymistä ja parempaa uutta vuotta.
Millä mielellä sinä lähdet ensi vuoteen?
Celia C – ovi auki uuteen vuoteen
Nyt voin minäkin sanoa, että jestas kun on ihan samat ajatukset kirjoituksen suhteen. Olin nimittäin aloittamassa tämän vuoden kuvien katselemisen blogin kuukausikatsaukseen menneeltä vuodelta, mutta päätin ensin lukea pari uutta julkaisua!
Tätä oli kiva lukea ja kaikki tuntui niin tutulta, sillä olen lukenut blogistasi nämä tarinat. Meillä on myös aloitettu koristeiden kerääminen pois, ne eivät enää miellytä silmää ja joulussa parasta on se ennakoiva aika. Nyt alkaa valoisamman elämän odottelu!
Iloa ja valoa Celia! <3
Hassua tosiaan, miten samanlaisin aatoksin olimme nämä viime postaukset tehneet – piti oikein hieraista silmiä, että luenko sinun tekstiä vai omaani 😉
Vuosi on ollut kyllä niin erilainen – tuntui oikein surulliselta, kun selasin kalenteriani, jonka merkinnät koostuivat lähinnä työasioista ja muista hyvin virallisista merkinnöistä. Valokuviakin olin ottanut paljon vähemmän kuin tavallisesti. Yritän kuitenkin kovasti olla lataamatta liikaa odotuksia ensi vuodelle, toivotaan silti huomattavaa parannusta 🙂
Oikein valoisaa ja mukavaa uutta vuotta sinulle, Maarit – ja kiitos, kun olet aina kuulolla <3
Samaistun niin tähän ”Koska en ole tottunut jakamaan täällä läheisteni kuvia, en myöskään kirjoittanut niistä vuoden kaikkein parhaimmista hetkistä – ne ovat tallennettuna sydämeeni <3".
Vaikka sitä kuinka jakaisi omista rakkaistaan kuvia tai koittaisi kirjoittaa auki niitä tunteita, joita itse tuntee, niitä ei kukaan ulkopuolinen voi nähdä tai ymmärtää samoin ja siksi itsekin vaalin ja varjelen omiani ihan vaan mielessäni ja sydämessäni. Paitsi että jos ukkeli saisi päättää, mitä kuvia blogissani julkaisen, siellä ei muuta olisikaan kuin kuvia hänestä :D. On sen sortin linssilude ja pelle, ettei pahemmasta väliä, mutta olen kuitenkin jättänyt toiveensa 99,9-prosenttisesti toteuttamatta :).
Ihan mielettömän urakan (joskin samalla mieluisan) olette niitten kuvien kanssa tehneet. Arvostan todella ja samalla koen ahdistusta siitä, että nekin hetket, jotka olisi kannattanut kuvata, on jääneet kuvaamatta, koska olen luottanut siihen, että muistan. Mutta nyt jos katselen vaikkapa poikien lapsuusaikaisia kuvia, ei välttämättä ole aavistustakaan enää, minä vuonna ne edes on otettu ja se on surullista. Paikat muistan kyllä. Niin tärkeää olisi olla niitä ihmiskuviakin. Jopa itsestäni. Ihan vaan sillä, että jäisi jälkipolville joku kuvamuisto edes, eikä jotain pelkkiä lähikuvia sammaleista tai muusta mitä tykkään itse kuvailla.
Mutta nyt meinaa mennä sivuraiteille tämä viesti. Tekstisi sai mut vaan (taas kerran) ajattelemaan asioita monelta kantilta.
Ihanaa vuodenvaihdetta ja valoisaa tulevaa vuotta CC <3 (tänään päivä oli jo 8 minuuttia pidempi kuin reilu viikko sitten sunnuntaina)
Saimme tänään tuon tilaamamme kuvakirjan. Voi, se oli niin hyvä! Sitä katsoessa on kompattava tuota toteamustasi, että niitä ihmiskuviakin on tärkeä ottaa. Huomaan, että suurimmaksi osaksi juuri niitä olimme valinneet – ne olivat tuntuneet valintavaiheessa tärkeimmiltä ja läheisimmiltä, vaikka kovasti pistin kampoihinkin välillä, että ei kai nyt näin monta kuvaa musta! Tuon ajanjakson kuvat kun suurimmaksi osaksi olivat miehen ottamia. Seuraavassa kirjassa osat ovatkin jo toisinpäin eli minä aloin kuvata enemmän, kun aloitin bloggaamisen. Tosin tuosta itseni ja läheisten kuvien varjelemisesta johtuen iso osa kuvistani on postaamiseen sopivia eli persoonattomia? Mikä on varmasti katselijalle usein tylsää – totean sen ainakin silloin, kun näytän läppäriltä äidilleni kuvia. Häntä kiinnostavat aina vain meidän kuvat. Todellakin pitää taas muistaa ottaa kuvia meistä, ystävistä, arjesta ja juhlasta – niissä ne todelliset muistot ovat.
Ihana sinä, kun rönsyät ”sivuraiteille”, jossa itseasiassa on juuri se juttu !
Tunnelmallista vuodenvaihdetta ja onnellista uutta vuotta teille – ja kiitos, kun olet aina kuulolla <3