KESÄ2: MÖKKIHÖPERÖNÄ/ Cottage life

Kolmessa viikossahan tulee mökkihöperöksi, eikö niin?! Varasimme meidän perinteisen (jo 32. vuosi) vuokramökin nyt ensimmäistä kertaa peräti kolmeksi viikoksi – ehkä vähän epäröiden, mutta silti innostuneena sen antamista mahdollisuuksista. Olisi ainakin mahdollisuus uida omassa rannassa sielunsa kyllyydestä kolme viikkoa (koska ollaan jo valmiiksi uimahöperöitä). Pieni takaportti kaupungissa ja kotona käyntiin säilyisi silti, kun matka ei ole tuntia pidempi. Kaksi pakonsanelemaa käyntiä kotipuoleen sitten lopulta tulikin tehtyä, mutta muuten aika kului yllättävän hyvin mökillä. Lieneekö se sitten sitä antautumista höperyyteen.

Three weeks at the cottage. The same place we have rented for 32 years and posted before.

 

 

 

Kolme eritavalla kivaa mökkiviikkoa. 

 

Ensimmäinen viikko. Ensimmäistä kertaa olimme varanneet alueelta neljän mökin kokonaisuuden siten, että meidän nuoriso ei majoittunutkaan meidän kanssa samassa mökissä vaan kumpikin pariskunta varasivat naapuristamme omansa ja sen lisäksi vielä veljeni perheineen sen neljännen. Samalla kokoonpanolla olemme mökkeilleet jo pitkään yhdessä, mutta nyt siis väljemmin.

Omat rauhat mahdollistivat omat aikataulut esim. nukkumisen, heräämisen ja näin ollen myös aamiaisen suhteen – ei tarvetta hiippailla toisten nukkuessa. Osa porukasta onnistui tekemään etätöitäkin. Silti alueen yhteiset tilat mahdollistivat paljon kivaa yhteiseloa saunomisen, syömisen ja illanistujaisten muodossa. Kohokohtana ollen jälleen perinteinen pizzaperjantai, jolloin mieheni ja veljeni “pyörittävät pizzeriaa” grillikatoksessa ja jokainen saa silloin toivoa omilla herkuilla täytettyä pizzaa – eli kaikkien mielestä sitä parasta pizzaa ikinä.

Parasta viikossa pizzan lisäksi oli siis vaivaton yhdessäolo erilaisin kokoonpanoin sekä meren tuoma helpotus helteeseen. Uimme todellakin ennätyksellisen paljon – kauan ja monta kertaa päivässä. Se oli ihanaa, eikä ollut kyllä yhtään ikävä kaupunkiin.

Mökkihöperyys tuntuu jo tarttuvan meihin. Ei tietoa kellosta eikä oikein päivästäkään.

First week with our whole family and my brother´s family. Hot weather, lots and lots of swimming and perfect pizza on Friday.

 

Toinen viikko. Muiden mökkeily oli vain viikon mittainen. Mekin lähdimme käymään kotona hoitelemassa pakollisia asioita ja tekemässä ruokaostoksia laajemman valikoiman kaupassa. Mielessä kävi pelko, että kaupunki houkuttaisikin meidät nyt jäämään kotiin. No, ei kyllä houkuttanut. Mieli teki heti mökille takaisin. Toinen viikko oli selvästi verkkaisempi. Kelit vaihtelivat tyynestä myrskyyn sekä ukkosiin. Naapurissa oli yksi pariskunta, joiden kanssa oli helppo sopia saunavuoroista.

Parasta toisessa viikossa oli ympäröivän meren tuoma rauha sekä elo täysin kelien mukaan. Tekemättömyys ja touhu. Välillä uintia – helteen jälkeen nyt  myös saunan kera – välillä lukien tai mukanamme tuotua radiota kuistilla kuunnellen. Hauska oli myös seurata Tikun ja Takun – kahden oravanpoikasen – touhuja. Emo toi ne suussaan aivan meidän mökin edessä olevaan puuhun (nähtävästi toisesta pesästä). Pari kertaa emo heitteli meitä kävyillä pelotellakseen meitä kauemmas, mutta kyllä se sitten lopulta totesi meidät vaarattomiksi.

Niin ja oleellisena osana viikossa tietenkin syöminen – parhaita uusia perunoita suoraan lähitilalta, varhaiskaalisalaattia ja kanan suikalefileitä. Simppeliä ja kevyttä ruokaa, johon ei kyllästy millään.

Mökkihöperöiden kynnet senkun kasvavat ja kädet muuttuvat räpylöiksi. Mun iskä ohjeisti nimittäin mua pienenä venyttämään sormien välissä olevaa nahkaa, jotta saisin käsistä räpylät ja pystyisin uimaan nopeammin 😉

Second week just two of us and unknown neighbors. A bit cooler, still lots of swimming and reading etc.

 

Kolmas viikko. Kelit viilenivät edelleen, eikä se edes haitannut yhtään. Muissa mökeissä ei ollut nyt ketään. Elettiin ihan omassa kuplassamme omaan tahtiin koko alueella. Hauska yllätys oli jäätelöauto, joka tulla tupsahti paikalle tutun melodian soidessa. Ja pitihän sieltä nyt kuskin vaivanpalkaksi ostaa hyväinen satsi tuutteja, puikkoja ja jäätelöpaketti 😉 Olihan kesä ja sitä paitsi muuten mahdoton saada jäätelöä mökille asti ilman että se sulaa. Ihan muutaman askeleen päästä saatiin kerättyä mustikoitakin jäden päälle (ja tietty samalla puuron).

Saunaa lämmiteltiin tällä viikolla erityisen ahkerasti, koska nyt ei enää tarjettu ilman saunaa juurikaan uida – tuulet olivat sen verran vinkeät ja sateinen keli oli laskenut lämpötiloja merkittävästi. Piipahdettiin myös Uudessakaupungissa lounaalla (golfkentän ravintolassa kiitos Annukan antamasta vinkistä, että niissä on yleensä hyvä ja monipuolinen ruoka myös muille kuin golffareille) sekä kutsuttiin ystäväpariskunta mökille syömään ja saunomaan.

Parasta kolmannessa viikossa oli sellainen kotoisa normielämän tuntu. Mökiltä voi siis myös piipahdella ympäristössä ja sinne voi kutsua ystäviä käymään. Ja vaikka vettä sataa kaatamalla, ei haittaa yhtään. Välillä sataa välillä paistaa, sellaista se on elämä, mökilläkin. 

Mökkihöperöt höperöivät kunnolla, mutta samalla valmistautuvat ihmisten ilmoille paluuseen.

Third week just two of us with no neighbors at all.

 

 

Kaiken kaikkiaan oli tyytyväinen olo koko mökkijaksoon. Teki hyvää.

Kumma rauha sydämessä, kun päivät menevät arkipäiväisten, vain olennaisten asioiden äärellä.

Kuten tulen tekeminen ja muu pyhä yksinkertaisuus.

Ja sitten hyvän loman jälkeen sitä on valmis lähtemään kotiin. Mutta: seuraavaan kesään tehtiin jo uudet varaukset 🙂

Miltä sinun kesäsi on maistunut? Eikä se nyt näytä ihan ohi vielä olevan! 

Celia C – huh hellettä sanon minä

 

 

 

6 Comment

  1. Voi että miten kiva juttu. Ja niin samaistuttava, koska mekin oltiin miehen kanssa poikkeuksellisesti ruhtinaalliset 3 viikkoa putkeen lomalla (eilen palasin töihin).
    Se oli ennenkokematonta luksusta (koska yksinyrittäjän tuuraajansaantivaikeudet on edessä jokaikinen kesä) ja kaikki mitä oltiin aiottu tehdä, meni ihan nappiin.

    Myös nuo teidän asumisjärjestelyt kuulostaa erittäin hyviltä. Kiva, että on perhettä mukana (mieluiten vain osan aikaa, jos näin saa sanoa ;)) , mutta kiva on myös olla ihan omassa rauhassa. Eli ihan täydellinen välimallin ratkaisu.

    Olen myös tosi ilahtunut tuosta, että kävitte golfkentän ravintolassa syömässä. Toivottavasti oli kiva kokemus. Itse en ole Uudessakaupungissa koskaan käynyt pelaamassa, mutta ehkä joskus siihenkin suuntaan on mahdollisuus lähteä ja kokea niin kenttä kuin klubiravintolakin. Asuntovaunuajoilta muistan, että siellä oli kiva leirintäalue ja muistini mukaan joku suosittu tanssipaikkakin meren läheisyydessä. Ei tosin tanssittu, mutta joku hämärä muistikuva sellaisesta on, voi olla vääräkin.

    Huh hellettä tosiaan. Vaikka meillä(kin) lomakelit oli pitkälti alle 15 asteisia, sateisia ja kolean tuulisiakin, valkkaisin silti mieluummin ne kuin 3 viikkoa putkeen tätä tuskaisen kuumaa.

    Hyvä loma, parempi mieli <3

    1. Hienoa, että pääsitte lomailemaan yhdessä kerrankin kunnolla! Lähipiirissä riittää yrittäjiä, joten tiedän, miten haastavaa yrittäjän lomailu voi olla…
      Oli kyllä hyvä tuo “lähellä, mutta ei liian lähellä”- järjestely – kaikki olivat tyytyväisiä siihen. Siitä tuli enemmän sellainen olo, että ollaan kaikki aikuisia nyt eikä lapsia ja vanhempia.
      Vinkkisi oli mainio, Ukissa oli kaunis, vanha, kivinen verstasrakennus ja hyvä, monipuolinen ruoka 🙂
      Minäkin valitsen ehdottomasti mieluummin ne viileämmät kelit kuin nämä helteet.
      Oli mukava kuulla sinusta – kiitos aina niin mukavasta viestistäsi <3 Kaikkea hyvää sinulle!!!

  2. Tuija says: Reply

    Kesä maistui kreikkalaiselta salaatilta ja paistetulta saganakilta. Pitkän poikkeusajan jälkeen jännitti kovasti, miten käy, onnistuuko unelmalomamme Samoksella. Onnistui ja kaikki meni hyvin. Kesä tuoksui myös vauvalta ja kasteisilta kesäaamuilta ja kuulosti iloisilta hihityksiltä sekä hassuttelevilta jutteluilta.
    Teidän mökkilomanne vaikutti kivalta. Mökkihöperyys on mukavaa. Meillä se on asenne korvien välissä, kun vaihdamme “kesäkanavalle” muuttaessamme pihan toiselle puolelle nukkumaan. Uinti omalta laiturilta olisi ihanaa ja sen sijaan pulahdan veneen uimatasolta aaltoihin, kun vain voin.
    Elokuiset helteet menivät sivu suuni maattuani päiväkausia pimennetyssä yläkerran kammarissa sitä pelkäämääni K:ta potien. Vähitellen alkavat voimat palata ja olen kiitollinen, että oli ne kolme rokotusta suojaamassa.
    Syyskesän iltojen hämy innostaa sytyttämään kynttilöitä tunnelman kohottajiksi. Kokeilen auttaisiko ne hilaamaan minua hilpeämmälle mielialalle.
    Elokuisin terveisin Tuija

    1. Voi, miten ihanasti kuvasit kesänne parhaita paloja! Pääsin hyvin sisälle siihen, mitä maistoitte, haistoitte ja kuulitte – voi onnea 🙂 Paitsi se K – sitä vielä itsekin pelkäämme, kun kop kop puuta, ei ole vielä käynyt meillä…
      Illat ovat todella hämärtyneet hurmaavasti – ensi viikonloppuna intoilen varmasti sekä ulkolyhtyjen että kynttilöiden kanssa. Tämä on ihan mukavaa aikaa.
      Kiitos taas kivasta kommentistasi, ilostun niistä kovasti joka kerta <3 Ihanaa syksyä sinulle!!

  3. Olipa nerokas ratkaisu olla kaikki yhdessä, mutta omissa oloissaan. Tunnistan hyvin kimppakämpän haasteet, noin on juuri hyvä. Aikuisiällä omassa rauhassa oleminen on merkityksellistä, kun siihen on tottunut. Kuulostaa muutenkin rennolta ja toimettomalta teidän höperyytenne 🙂 Ja pizzaperjantai on huikean hyvä idea, sen voisikin toteuttaa jossain vaiheessa.
    Mökkeilyssä parasta on juuri se päivien lipuminen toinen toisensa perään. Hommia on omalla mökillä, mutta ne ovat nykyään lähinnä ylläpitoluonteisia. Ja kun on tontti, joka alkaa jo yhdessä kesässä rehottamaan ellei pidä huolta, siellä tulee aina olemaan töitä. Se on asia, mille ei voi mitään. Mökkipaikka on peritty ja saimme aikoinaan parissa vuodessa raivattua piha-alueen nykyiseen kuosiin – että merikin näkyy! Se kertoo paikan rehevyydestä…
    Olen kokeillut sitäkin että vain olen, luen kirjaa tai lehtiä, mutta se ei sovi itselleni. Sopiva tasapaino on parasta. Tulee nuukahtanut olo ja heti piristyy kun käy vaikka kastelemassa pihakukat. Käymme suht usein siellä ja ollaan matkasta johtuen (etenkin näillä bensan hinnoilla) pidempi aika kerrallaan, joten siinä ehtii sekä rentoilla että puuhata.
    Kun tulimme kotiin, oli kotona omat hommansa ja vietin aika paljon aikaa myös äidin ja siskon kanssa Kirkkonummen sukupaikassamme, jossa on pieni rakennusprojekti meneillään.
    Silti tuntuu, että kaiken kaikkiaan olen nauttinut kesästä. Olen aina mökkeilyn väleissä tehnyt jotain kivaa ihan itsekseni ja tavannut kavereita. Käynyt kivoissa kahviloissa, sekin on aika jännää ettei tarvitse sen kummempaa erityistekemistä, pieni piristys arjen keskellä. Sellaistahan elämä on.

    Kuten totesit, huh hellettä. Mulle riittää jo tämä tainnuttava pitkäkestoinen lämpö. En ole voinut, kertakaikkiaan pystynyt, käymään lenkilläkään viikkoihin ja se on ollut ainoa ISO rasite koko kesänä. Odotan sitä aamua kun herään raikkaaseen keliin ja vetäisen lenkkarit jalkaan! Taitaa muuten tulla jo tulevalla viikolla…

    Todella kiva kirjoitus ja inspiroi runoilemaan näin pitkästi 🙂

    Mukavaa sunnuntaita ja alkusyksyä <3

    1. Te ootte kyllä saanut aikaiseksi aivan ihanan mökin ympäristöineen! Me molemmat olemme lapsuudessa ja nuoruudessa tottuneet olemaan paljon mökillä. Kun sitten muutimme opiskelemaan, jäi mökkeily vähemmälle. Lasten kera ryhdyimme vuokraamaan tätä kyseistä mökkiä ja siitä tulikin sellainen “melkein meidän mökki”. Siinä vähän kuin kuorii kermat päältä eli nautiskelee, mutta ei stressiä ylläpidosta…
      Mä en myös oikein osaa enkä pysty istumaan paikoillani kauaa kerrallaan, jotain kun osuu silmään tai keksii niin sinne mennään ja tehdään saman tien 😉
      Kävelylenkit todella paljon mukavampia näillä keleillä.
      Kiitos kivasta ihanan pitkästä kommentistasi – aina mukava kuulla sinusta. Reipasta syksyä sinulle <3

Leave a Reply to Tuija Cancel reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.