Vaihtuva vinyyli-näyttely / Records on display

Joo, sano vaan dinosauruksiksi, mutta me tykätään kuunnella vinyylejä.

Tässä joitakin suosikkejamme. Enemmän vanhoja, joitakin uusia.

The B-52´s and REO Speedwagon are from my exchange student year in U.S. from 80´s. Gerry Rafferty´s record is special because it has our song in it – the song that brought us together – as well in good old 80´s. Muse is on the other hand our more contemporary favorite. 

Niiden kuuntelemisessa on aivan oma tunnelmansa. Juhlava ja keskittynyt. Kuin valmistautuisit konserttiin. Vaatii myös herkkyyttä asettaa levy lautaselle ja kohdistaa neula oikeaan paikkaan. Ehkä pientä rätinää ja odottelua, mutta sitten:  kokonaisvaltainen elämys, eikä vähiten sen takia, että pidät kädessäsi levynkantta – kuvineen ja laulun sanoineen.

Niihin, levynkansiin, nimittäin panostettiin ennen. Niissä kaikissa oli tarina. Ja ne olivat, ovat edelleen, visuaalisesti kauniita. Ansaitsevat siis päästä näytille. Vaikka näin!

Yes, you might call us old fashioned cause we like playing records. It is just something so special. The moment – like getting ready for a concert. It is not just the music but the record case as well. They deserve to be on display. Like this.

Rakenna ja sisusta -messuilta ostin Hifimestan osastolta miehelle ystävänpäivälahjaksi tällaisen kehyksen, mihin on helppo vaihtaa mieleinen levy esille. Ensimmäiseksi siihen valikoitui mun oma, Jenkeistä 80-luvun alussa ostamani, Neil Diamondin The Jazz Singer. Syystä, että usein kuunnellaan nimenomaan näitä vanhimpia ostamiamme levyjä ja että se nyt vain visuaalisesti sopi myös tosi hyvin huoneen tunnelmaan.

Oiva paikka tuossa levysoittimen yläpuolella. Kello olikin ollut siinä vielä kovin yksinäinen. Se kun on odotellut kovasti kaverikelloa siihen liki kertomaan meidän suosikkilomapaikan aikaa 😉 (Sama suunnitelma ollut jo pitkään kuin Pikkutalon Sannalla!) Kellokaveri pääsee sijoittumaan tuohon nyt sitten hieman epäsymmetrisesti, todnäk levyn yläpuolelle. Neliskulmainen muoto tuo myös särmää pyöreiden kellojen keskelle. Samalla kuitenkin muodot yhdistyvät neliskulmaisen levysoittimen ja pyöreän levylautasen kanssa.

Perfect place on the wall above the record player. First one up there was my old (80´s) purchase from U.S., Neil Diamond`s Jazz Singer.

Näin vain luukku auki ja levy sisään – näppärää. Kehystä ei tarvitse irroittaa seinästä, kun vaihtaa levyn.

Very easy to change the record without taking the frame down.

Ja hei, nuorisokin on taas innostunut vinyyleistä. Ehkä me ollaankin itse asiassa trendikkäitä 😉

Tänään on perjantai ja vinyylit raikaa! Hyvää viikonloppua kaikille!

“Vinyl kills MP3-industry” lukee mun miehen t-paidassa 😉 Samaa mieltä!

Celia C

6 Comment

  1. Kati/Kotilaituri says: Reply

    Nuo kehykset on niin loistotuote! Saa vaihtuvan taulun aikaan vaivatta, vaihdettua väriä kauden mukaan. Hifimesta on muutenkin kauppa, jossa kannattaa sisustajan poiketa! Kerttulinkadun kivijalkakauppa jo 20 vuotta <3

    1. Todellakin – loistotuote ja loistomesta tuo Hifimesta! Monet jutut on hommattu sieltä. Edellinen ostos oli akustiikkapaneelit. Aina loistopalvelua. Kiitos kivasta kommentistasi, Kati 🙂

  2. Ei oikeesti! Tahtoo kanssa tuon! Näppärää! Ja mulla on just eikä melkein paikka sille meidän 1000 vinyylin yläpuolella? Joo… niiden “muutaman” älppärin esillepano vuorotellen taitaa vaatia ihmisiän jos toisenkin mutta jos nyt jokusen vielä ehtis… Huomenna Hifimestaan, kyllä Pilkkikaveri yllättyy!

    1. Kiitos Sanna riemastuttavasta kommentistasi! Hopi, hopi Hifimestaan, sitten viikon levyn kansi kehykseen ja ei kun soimaan! Svengaavaa loppuviikkoa 🙂

  3. Linda says: Reply

    Wautsi, tosi makee idea! Tuollainen tarvittaisiin meillekin. Ja muka dinosauruksia – höpsis! Mikäs sen trendikkäämpää kuin vinyylit 🙂

    1. Kiitos, Linda <3
      Siis olemme trendin huipulla 😉 Mukavaa viikonloppua!

Leave a Reply