Takapiha – pieni, mutta (s)oma/ Backyard okay?

Ensimmäisten lämpimien kelien aikana huhtikuun alussa virittelin jo takapihan tunnelmaa, peläten toki olevani pahasti etuajassa ja sen kostautuvan – kuten tavallista.

Huhtikuun aiheeseen liittyvässä postauksessa totesinkin:

Jännittää istuiko nurmi ja kasvit, tarttuiko maali, tuliko flunssa…

Ja niinhän siinä sitten kävikin. Maalauksen jälkeisenä yönä vaakasuorassa tuulen kanssa tullut sade pilasi tuolin käsinojan maalipinnan rakoille (tai positiivisesti katsottuna pitsikuvioiseksi), vaikka tuoli oli katoksen alla. Noh, joku toinen kerta sitten paremmin…

 

Kylvetyt ruohon siemenet puolestaan eivät saaneet riittävästi kosteutta  ja kuivuivat paikoilleen, vaikka kastelimmekin mielestämme niitä ahkeraan. Hauskaa, miten näinkin voi käydä samalla kertaa. Liikaa vettä tuolille ja liian vähän siemenille… höh. Uusiksi meni. Nyt tosin on jo alkanut näyttää paremmalta.

 

Niin ja sitten taisin saada sen nuhankin liian innokkaasta ulkona kroikkimisesta – tai sitten se oli allergiaa… Söin nimittäin ensimmäiset allergialääkkeet ikinä. Vei tukkoisuuden tunteen ja aivastelut ainakin mennessään, joten ehkä oli ainakin osaksi allergiaa. (Siitä on tainnut kärsiä moni muukin ekaa kertaa tänä keväänä?) Kevät on todellakin tullut keikkuen tänä(kin) vuonna.

 

Joka tapauksessa on ollut niin hienoa nauttia tästä keväästä. Eniten olen aina innoissani, kun seuraan ainoan omenapuumme heräämistä kevääseen. Sen kukinta on ehdoton kohokohta. Sen kunniaksi aina skoolataankin (plus otetaan kymmeniä valokuvia). Pelkään tosin aina missaavani sen, jos en ehdi hyysäämään ja ihastelemaan sitä joka päivä. Homma menee niin nopeasti ohi, että täytyy olla valppaana. Olimme yhdeksän päivää Nizzassa äitienpäivän tienoilla (siitä oma postaus myöhemmin) ja kun yöllä kolmen jälkeen kotiuduimme, kiiruhdin ensimmäisenä tsekkaamaan etten vaan ollut missannut kukintaa. No, ei vissiin pelkoa niillä keleillä, jotka täällä oli ollut. Nuput olivat odottaneet meitä. Mutta sitten tahti kiihtyi. Taisimme tuoda auringon mukanamme.

 

 

Se oli sitten pari päivää ja kukinta oli ohi. Silloinkin piti kytätä, että on varmasti pörriäisiä puun ympärillä. Onneksi omenapuun juurella oli vanhat helmililjat intoutuneet kukkimaan ja tuoksumaan oikein kunnolla. Tykkäsivät vissiin uudesta mullasta, jota olimme heittäneet nurmen siementen lisäksi myös niiden päälle? Taisipa olla eka kerta. Enhän mä nyt yks per puutarhurina oikeasti ole tajunnut, että siitä – uudesta tuoreesta mullasta on oikeesti iloa ja hyötyä kasveille 🙂

Hulluilta päiviltä ostettu oliivipuu alkoi pöllyttää sisätiloissa niin kovasti, että sekin on nyt sitten ulkoistettu.

 

Muuten meidän pihalla taitaa olla kaikki niin kuin ennenkin. Vähän rekvisiittaa kannettu esiin. Vaaleanpunaiset pelargoniat ostettu. Vielä kerran vanha pöytälevy suittu harmaalla saunasuojalla siistiksi – kyllä se vielä yhden kesän kestää…

Ai niin. Yksi projekti sentään saatiin kunnialla tehtyä. Viime kesänä ostettu pihakeinu sai pintaan uutta sävyä, kun maalikaupan ohjeiden mukaan saimme meidän mielestä epämieluisaa punaruskeaa petsiä piiloon teknoksen woodex aqua wood oililla (sävy:piki). Piti oikein kysyä, kun petsin päälle ei voi mitä vaan laittaa. Samalla se sai nyt suojaa sekä kuivuudelta että kosteudelta. Ei ollenkaan huono lopputulos. Toinen käsittely sitten varmaan kesän lopulla, joten se tummuu tuosta vielä hiukan. Meinasimme ostaa hieman sinisävyistä harmaata, mutta onneksi myyjä varoitti, että lopputulos voikin olla sitten violetti. Hui, kauhistus! Olisihan se pitänyt itsekin tajuta: punainen plus sininen on violetti. Aina kannattaa kysyä neuvoja. Kun nyt ei olla mitään maalarimestareitakaan…

Nyt ei sitten muuta kuin nautitaan omasta, somasta takapihasta koko kesä. Ekat grillaukset jo pääsiäisen pyhiltä (kuvan makkarat). Nyt ollaan kokkailtu työpäivän jälkeen kyllä ihan keittiössä ja hilppaistu lautasten kanssa sitten takapihalle raittiiseen ilmaan – lähes kelillä kuin kelillä. Meille maistuu vähän viileempi kelikin helteiden jälkeen. Sadekin on kelvannut, kun se on sekä kastellut markkia että putsannut siitepölyjä veks.

Mutta kiva odotella taas paistettakin! Niin ja tuumin äsken, että arvostan hurjasti teitä oikeita puutarhureita. Jos minä nautin jo näin pienistä, niin kuinka hienoa teillä oikein onkaan!

Mukavaa kesän odotusta toivotellen,

Celia C

Gardener, me – not at all, but I do little things and enjoy doing so. Admire you who do a lot – you must be very thrilled every spring. We practically live in our little backyard when the weather is right. It gives a good night sleep.

2 Comment

  1. Oi, ihana toukokuu! Vaikkakin säiden puolesta vaihteleva. Teettää monenmoista, niinkuin kerroitkin. Meillä on pihalla kolme aika nuorta omenapuuta. Ja tänä kesänä ne olivat loistossaan. On se ohikiitävä hetki, kun ne kukkivat, mutta taianomainen hetki.
    Aurinkoisia päiviä sinne !

    1. Sanos muuta – juurikin taianomainen hetki! Tulisipa vielä yhtä hyvä omppusatokin kuin viime vuonna.
      Parin sadepäivän jälkeen kelpaisi taas aurinko – vaihtelu virkistää 😉
      Ihanaa kesän alkua sinulle, Tuula <3

Leave a Reply to Tuula’s life Cancel reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.