Syyskotoilua no:2 / Balcony no:2

Miten sitä voikin olla niin kiva puuhastella kaikkea kotosalla. Koko kesän sisätilat ovat saaneet olla aika toissijaisia – vaikka yllättävän paljon olimmekin tänä kesänä sisätiloissa kuumuutta paossa. Silti sama filosofia – kesällä katse ulos, sisätiloja ehtii tuijotella sitten muulloin  – oli ollut selkärangassa. Vieläkin tosin viipyilemme työpäivän jälkeen takapihalla, jos vain suinkin tarkenemme, mutta kyllä me käytännössä joka ilta kiivetään ylös parvekkeelle heti kun aurinko painuu puiden taakse. Lämpö tuntuu loppuvan heti, kun piha jää varjoon.

Enjoying the time at home – doing little this and that. Got stuck with the balcony…

Parveke meni yllättäen uusiksi yhdessä hujauksessa, kun näin Lene Bjerren Mandisat, bambuiset ohjaajantuolit alessa (Stokkalla). Jotenkin oon aina tykännyt ohjaajantuoleista ja nyt ihastuin näihin aika lailla. Vaikka parveke just oli saatu siivottua ja valmiiksi syksyä varten niin kuin viime postauksessa (klik) kerroin. Mutta se rautainen penkki – vaikka onkin kaunis katsella – ei vaan ole ikinä ollut mukava paikka istua… Siinä selitys sortumiseen. Tämmöinen vehtaus kun nyt ei kuitenkaan ihan tyypillistä meille ole…

And I made it over again. Because I found two chairs on sale. And they made me change the style on the balcony a bit more. I don´t do this kind of back and worth thing often…

Vaikka ihastuin ulkonäköön niin myös laadukas rakenne vaikutti asiaan. Jalkarakenne oli kuin taideteos – samalla yksinkertainen ja kuitenkin kuin kasa syömäpuikkoja! Kun tuolit olivat parvekkeella, mieleeni tulikin seuraavaksi, että varastoon oli mennyt meidän vanha ikkunapoka viime vessafiksauksen jälkeen (klik). (Harmitti suunnattomasti silloin, kun en keksinyt sille hyvää uutta sijoituspaikkaa. Se on kuitenkin kulkenut meidän mukana jo vuosikymmeniä.) Siinä on jotain samanlaista – rauhoittavaa ja ehkä myös sellaista japanilaistakin vivahdetta. No, sepäs haettiin ja ruuvattiin hetimiten peräseinälle. Sijainti määrittyi vaateripustimen mukaan, koska sitä tarvitaan aina välillä vaatteita tuuleteltaessa. Se myös toimi toisena tukipisteenä. Ei turhia reikiä seiniin.

Ikkunapokan luomasta tyylimuutoksesta puolestaan seurasi tavaroiden karsiminen pöydältä, jotta näkymä olisi seesteisempi. Sifonit ja aurinko löysivät paikkansa oven vierestä, pienen tarjotinpöydän päältä.

A tiny sense of japanese harmony.

Ostos ei ole hyvä, ellei se tule heti käyttöön – on mottoni. Jos ryhdyn hilloamaan jotain kaapissa tai varastoissa enkä ota sitä heti käyttöön, tiedän, ettei se nyt sitten niin kiva juttu ollutkaan. Me ollaan nyt kyllä istuttu ahkerasti iltahämärässä auringonlaskuja katsellen. Joten ei siis pöllömpi ostos.

We started to use the chairs right away so I figure it was a good bargain. Let the balcony be now how it is.

Lisää vakuutteluja. Se hyvä puoli näissä on lisäksi, että ne menevät näppärästi nippuun ja ovat siirrettävissä (jopa toisiin tiloihin) aina kun tarve vaatii. Perällä olevan pöydän ääressä voimme ruokailla tai tehdä töitä (tai jotain).

Rautapenkin päällä ollut talja päätyi lattialle – uh, miten lämmin ja mukava jalkojen alla. (Penkki päätynee myyntiin.)

Nyt en koske enää parvekkeeseen (paitsi siivoan 😉 ). Seuraavalla kerralla kerron muista puuhasteluistani.

Tunnelmallisia elokuun iltoja toivotellen,

Celia C

2 Comment

  1. Tuija says: Reply

    Oi, miten ihana ikkunanpoka! Tuolitkin kivat, mutta ikkunaintoilijan silmissä jäivät varjoon. Syysillat ovat olleet ihanan leppeitä! Tirstai-illan eloa! Tuija

    1. Kiitos Tuija 🙂 Ikkunapokaan liittyy tarinakin. Näin sen ohi ajaessani vanhantavaranliikkeen ikkunassa ja kun seuraavana päivänä menin ostamaan sitä, se olikin ehditty lainata kahvilaan. Jouduin odottelemaan useamman kuukauden ennen kun sain sen meille 🙂 Monta kivaa käyttöä sille on löytynytkin ja olen iloinen, että löysi taas paikkansa.
      Mukavaa viikonloppua sinulle ja kiva, kun olet kuulolla <3

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.