Pihahommeleita/ Back yard chores

Ensin sitä kevättä odotettiin melkein epätoivoon vaipuneena. Eikä mitään edistymistä tapahtunut.

Pientä pihahommaa yritettiin kuitenkin ujuttaa jokaiseen mahdolliseen vapaaseen hetkeen työpäivän jälkeen. Jotta sitten, kun ne odotetut kelit alkaisivat, kaikki olisi about kunnossa.

Ensimmäisenä rituaalina hankin aina helmihyasintit! Usein teen sen toivottoman etuajassa (vanha postaus klik), jolloin niitä ostetaankin sitten useamman kerran. Joka tapauksessa – ensin ne saavat olla tovin ruukuissa ja vasta sitten, kun routa antaa myöden, kaivan ne maahan. Josta ne monta kertaa ilokseni nousevat vielä seuraavanakin vuonna kukkimaan 🙂

Been waiting for the spring  or – even better – the summer to come. Done some chores – this and that – so we would be ready for the outdoor season.

 

Vanhan keinun totesimme kelvottomaksi. Olimme sitä jo niin monet vuodet elvyttäneet, että nyt loppui usko sen turvallisuuteen. Uusi on samanlainen kuin edeltäjänsäkin – vielä ruskea, mutta saanee tummaa harmaata niskaansa vielä aikojen kuluessa…

Keinun alle ja aidan reunalle poluksi hankimme lisää liuskekivilaattoja. Keinun jalat pääsivät nyt laattojen päälle, mikä toivon mukaan ja todennäköisesti estää niitä lahoamasta. Edellinen kun nostettiin pois paikoiltaan, jaloista jäi mädät palat paikoilleen nurmeen.  Aidan reunalle taas ei synny (ehkä) ensi keväänä kurapolkua, kun emme malta millään kevätkiihkossamme olla ramppaamatta siinä nurmikon ollessa vielä varsin haavoittuvassa kunnossa…

Bought new swing because the old one was too rotten and not safe anymore. We also put more tiles under the swing so its feet rest now on them. Maybe this will help it survive longer. Also we made a path to walk along without getting dirt to our feet or the lawn to go bad…

Myös terassimatto meni uusiksi. Muovin jälkeen unelmoin juuttimatosta. Ostin ensin pienen juuttimaton aurinkotuolin alle, mutta naakka-mokomat hyökkäsivät kimppuun heti ensimmäisenä päivänä ja nyhtivät siitä pesätarpeita niin, että pakko oli luopua tästä luonnonmateriaali-ajatuksesta ja tyytyä keinomateriaaliin, johon ei linnun nokka enää tepsikään…

I wanted to have a carpet made of natural materials but it didn´t survive – not even a day in this wild nature. Two birds kept on coming to get some nest material out of it… Damn you birds. I had to change the plan and have now a carpet made of artificial material. The birds do not like it…good. (Me neither that much, but we do need a carpet…)

 

Ihanaa, isoa pöytäämme tekohengitimme jälleen uudella suojakerroksella. Jos vielä tämän kesän tällä… On siis vanha, pihakirppikseltä hommattu jatkettava keittiönpöytä, joka on nyt neljättä kesää käytössä – ja siis talvellakin ollut ulkona kelien armoilla raukka parka…

Old table got a new coat of paint and will do fine yet another summer. Poor thing – it is outside all year round.

Jostain tarttui korvaani vinkki, että leppäkertut tykkäävät kävyistä. Ja leppäkertut syövät kirvoja, joita on välillä riesaksi asti meidän omenapuussa. Joten saas nähdä onko tästä kävystä kenties jotain hyötyä…

Ja sitten yhtäkkiä tuntuu siltä kuin oltaisiin siirrytty suoraan kesään! Omenapuun silmut aukeavat aivan silmissä. Ei kestä kauaa, kun puu kukkii. Rakastan omenankukkia <3 Sääli, että se kukkein hetki on niin nopeasti ohi. Mutta pian – aivan pian se on käsillä.

And suddenly there was summer. Waiting for the apple tree to blossom.


Hyvän äitienpäivän toivotuksin, omenankukkaunelmissa,

Celia C

6 Comment

  1. Kevätkiihko on niin kuvaava sana! Pitäisi saada nyt ja heti kaikki tehtyä ja laitettua 🙂 Täälläkin odotetaan kiihkolla, että voisi laittaa jo kukkia ulos ruukkuihin.
    Kävipä huono tuuri juuttimaton kanssa, mutta onhan siinä mainiota pesänrakennusmateriaalia linnuille. Sinänsä ne on ihania mattoja, meillä on mökillä keittiössä ja nyt tilasin makkareihin Hemtexistä, kun oli hyväsä alenuksessa.
    Ihanan aurinkoista viikkoa sinne! <3

    1. Ei voi moittia,jos linnutkin tykkää samasta matosta 😉 Jonkinlaista kevätkiihkoa niilläkin…
      Mutta ehkä sisätiloihin siis soveltuu paremmin.
      Aivan uskomatonta, mutta nyt on siis kesä – omenapuu kukkii tänään!!
      Kiitos kivasta kommentista ja aurinkoa teille myös <3

  2. Ihania kuvia <3.

    Meillä ei vielä omenapuut kuki, ja voipi olla, ettei kuki myöhemminkään, koska ukkeli parturoi ne viime keväänä niin kertakaikkisen kaljuiksi, että muistuttivat enemmän jotain nykytaidetta kuin vanhoja omppupuita.

    Ja mitä keinuun tulee, inhoan meidän keinua (on just se kaikkien perusmallien äiti), mutta aina se vaan on pakko kaivaa esiin, koska on ainoa ulkokaluste, jossa mies haluaa istua. Itse en keinumisesta piittaa ja hankalakin se on, kun jalat on aina tiellä, kun koittaa leikata nurmikkoa. (Etujalat on terassilla ja takajalat laattapinon päällä, mutta alla kasvaa ruoho).

    Mutta kyllä on niiiiiin ihanaa, kun vihdoin tuli lämpö (no, okei, vähempikin kuin 27 astetta piisais mulle ja mieluusti voisin jakaa vähän tasaisemmin pitkin kesää..) ja vihreys <3

    1. Ei mikään puutarha – mutta niin tärkeä takapiha. Just nyt tuntuu siltä, ettei voisikaan olla ilman.
      Ja tadaa – omenapuu kukkii nyt!! Voi ihanuutta!
      Me ei leikattu tänä vuonna ollenkaan, kun viime vuonna parturoitiin kans enempi. Aina jänskättää, että ottaako nokkiinsa moisesta, mutta hyvin viherjöi ja kukkii.
      Meillä tuo keinu myös on miehen hallussa. Mulle tulee huono olo keinumisesta. Istun vaan, jos jäkitän sen aivan paikoilleen 😉
      Jup jup, aivan liikaa asteita yhdellä kertaa, mutta ei uskalla edes valittaa… Kesä on kuitenkin kesä.
      Kiitos mukavasta kommentistasi ja mukavia päiviä sinne teille <3

  3. titta says: Reply

    Ihania pihasteluhetkiä on teilläkin!
    Me muuten vedettiin tuollaista teidän keinun väristä puuta pari vuotta sitten jyrkästi mustalla yli. Aika moni vanha ja auringossa virttynyt juttu sai mustan otteen, enkä ole katunut. On se vaan kumma juttu, kuinka väri tekee ihmeitä. Moni vanha kaluste puhkeaa ihan uuteen kukoistukseen.

    Teillä on kutsumattomia naakkavieraita ja meillä on vastaavasti harakoita. Ne käy ryöväämässä millon mitäkin ja viskelee saaliin pisin pihaa. Jopa naapurin puolelle lentää nokassa meidän pihan joulukoristeet. Aikamoisia veijareita siis.

    Ja tuo olikin hyvä vinkki tuo käpyjuttu. Ehkä siirränkin käpyjä ruusujen läheisyyteen 😉

    1. Kiitos, Titta, mukavasta kommentista ja vinkistä tuon mustan maalin suhteen. Se on vähän houkuttanut harmaan rinnalla. Voi olla, että tämä kesä nyt menee näin – katsotaan…
      Ai, että teki tuo ukkossade hyvää puutarhalle – tosin omppupuun kukista osa jo satoi nurmelle tuossa tuiverruksessa.
      Ihana kevät (kesä) 🙂

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.