Oi, Aurora/ More light,please

SUURI SISUSTUSPATOUTUMANI ODOTTAA LISÄÄ VALOA!

 

Ihana kulkea kamera kädessä ja räpsiä pitkästä aikaa tällaisia valoisia kuvia.

Valo ja varjo leikkivät, kirkkaat lasit kimmeltävät ilman kynttilän liekkiäkin, taulusta löytyy uusia värejä, kivistä uusia sävyjä, tyynyistä unenomaista pehmeyttä.

There is this urge in me to do some decorating. But desperately needing more light.

Moments like this with sun is what I need. Suddenly you see your home more clearly. The light and the shadow, colors on paintings and pebbles, everything.  This is no news – it happens every spring 😉 

 

Kaipaan lisää valoa ja ehkä myös vähän lisää tilaakin. Siksi sisustusenergia purkautuu meillä aina ensin pienillä tyhjennysoperaatioilla. Koko ajan tuntuu olevan pientä punnintaa ja pohdintaa siitä, mikä saa jäädä ja mikä mennä kiertoon – myyntiin tai hyväntekeväisyyteen. Vaatteita, kirjoja, pientä sisustustavaraa ja varsinaisia huonekalujakin. Aina vain tuntuu olevan  varaa karsia. Selkeyttä, selkeyttä täytyy olla.

Jo kauan olen pyrkinyt pitämään sääntöä: jos jotain uutta tulee kotiin, jotain on myös laitettava pois. En vain siedä täysiä kaappeja tai ahtautta huoneissa. Nyt olen säätänyt ruuvia vielä kireämmälle: ensin on laitettava jotain pois ennen kuin saa hankkia mitään lisää. Niinpä tässä nyt vain on taas aktivoiduttava karsimiseen ja myyntihommeleihin. Varattava kirppispöytää, vietävä vaatteita second handiin  ja laitettava toriin isompia kalusteita… Jäi ennen joulua vähän kesken, kun kirppiksellekin oli kolmen kuukauden jono. Silloin raivatut tavarat odottelevat vaatehuoneen nurkassa. Yäk.

Töiden jälkeen olen siis kurkkinut valon lisääntymisen turvin kodin nurkkia tarkkaan sillä silmällä. 

Mikä saa jäädä,

mikä on helmi,

mikä ilon tuoja,

missä silmä lepää.

Need more light and more space. So I end up thinking what gives us pleasure, is a real gem, will be ours forever. A sort of definite keeper. But as we also need sometimes something new, we have a rule of getting rid of some as well. It is a two way street – or door – one in and one out. And I actually prefer first one out and then one in…

Toisaalta aina jostain pitää luopua, jotta voi hankkia jotain uutta. On tässä kodissa sentään asuttu nyt pian jo 14 vuotta ja aika monikin juttu on ollut sieltä alusta saakka… Ja kauemmankin.

Niitä tämän hetken ikuisuusprojekteja meillä tuntuu olevan:

tuolien karsiminen

alakerran vessan uuden peilin ja maton löytäminen (!)

keittiön tiskipöydän edessä olevan maton uusiminen (!)

olohuoneeseen pyörivän nojatuolin löytäminen (?)

telkkuhuoneeseen sohvan löytäminen (?)

niin ja mainitsinko jo: se tuolien karsiminen!

Mitään puolivillaista ei osteta – sen vaan pitää olla sit just eikä melkein. Siksipä tämä on niin vaikeaa.

Minkäslaista sisustusrumbaa teillä tanssitaan näin kevään tullen 😉

Dancing with all sorts of plans – as always,

Celia C

10 Comment

  1. Päivät pitenevät nyt onneksi hurjaa vauhtia!

    1. Sanoppa muuta. Ihana kiskaista verhot auki, kun sieltä oikeasti tulee nyt valoa sisään. Energiaakin on aivan eri tavalla taas!
      Nyt on intoa taas kuvaamiseen ja näin ollen myös sisustuspostauksiin. Kevättä rinnassa 🙂
      Ihanaa ystävänpäivää sinulle <3

  2. Luin postauksesi ja katsoin kuvasi…minulle nousi väkisin mieleen mieheltä saadut kaksi ohjetta:

    – Kun intoilen ostaa jotain uutta, saan ohjeen: “Yksi uusi sisään, kaksi vanhaa ulos!”
    – Kun menen jonnekin myyntiä sisältäville kutsuille, saan ohjeen: “Älä osta mitään, mikä ei olennaisesti paranna elämän laatua!”.

    Mitä teen minä.

    – No, pidän epätoivoisesti kiinni kaikesta vanhasta ja arvon, mikä muka pois…
    – Ostan, koska valintani on selvästi parantanut elämäni laatua.
    (Kohta kolme….saatan jopa jemmata ja olla “muina mikkoina” …täähän on jo vanha.

    1. Hih-hii, mikä ihana tunnustus 🙂 Se on oikein, mikä tuntuu sydämessä oikealta.
      Meillä taitaa mies olla enempi jemmari – vielä koulutus käynnissä 😉 Mutta oikeita aarteita ei saa heittää pois!
      Kiitos, Titta – ja oikein hauskaa ystävänpäivää sinulle <3

  3. Kati Laituri says: Reply

    Ihana ja allekirjoitettava filosofia <3
    Kodin karsinta liittyy minulla osaksi ikäänkin, kaikenlaista kun on tullut jo hankittuja ja vain tarpeelliset, kauniit, ihanat ja aarteet saavat jäädä 🙂
    Meillä taitaa iso pyörä pyörähtää ja pojan huone kokee repareerausta lähiviikkoina. Muuten sisustusinto rajoittuu sohvatyynyihin ja asetelmiin ja seasonal shelfiin.

    1. Niinpä – ikä on selkeyttänyt elämää. Oikeat aarteet on oppinut tunnistamaan sydämellään.
      Ja senkin jo vihdoin ymmärtää, ettei kaikkea kaunista ja ihanaa tarvitse itse omistaa 😉
      Mutta pieni repareeraus ja järjestelyhän virkistää aina. Tuo seasonal shelf on ihana idea!
      Kiitos, Kati, mukavasta kommentistasi ja hyvää ystävänpäivää <3

  4. Teija says: Reply

    Ah, niin tuttuja ajatuksia näin kevään korvilla! Kaikenlaisia projekteja olisi täälläkin, 90-luvun lopun ok-talossa, mutta se aloittaminen… toivottavasti jotakin tänä vuonna 🙂

    Oikein mukavaa loppuviikkoa ja nähdään taas!♡

    1. Pikku hiljaa, pikku hiljaa 🙂 Monta hullutusta on jäänyt välistä, kun ei hosu!
      Ihanaa ystävänpäivää ja nähdään <3

  5. Turun Tilda says: Reply

    Hei!

    Suosittelen Kaarinan Lasten Seesamin Toista Tarinaa vaatteiden myymiseksi. Heillä on aika usein tarjous 2 viikkoa/ 20 e + 5 % provisio. Oma saldoni oli viimeksi 186 e (ja myin vähän kaikenlaista monenlaisella hinnalla). He jopa siivoavat ystävällisesti rekin päivittäin. Jos ei ole lastenkirpparille asiaa, niin vieressä on Liedon Lihaliikkeen sivukonttori 😉

    1. Hei, kiitos vinkistä, Tilda! Aina hyvä kuulla kokemuksia. Ennen joulua vein joitain arvokkaampia (pieneksi jääneitä) Kauppiaskadun Sifonkiin ja jotain on sieltäkin mennyt kaupaksi. Mutta vielä on myytävää.
      Hyvää ystävänpäivää sinulle <3

Leave a Reply