Mistä tietää, että on kevät?

Riippuu siitä, minä päivänä kysyy. Tänään, tässä kylmyydessä, tosin vastaisin, että ei ole kyllä tietoakaan keväästä. Toisin oli lauantaina: 15 astetta ja aurinko helotti suojaiselle pihallemme pilvettömältä taivaalta! Vähemmästäkin sitä innostui pihahommiin – ja jälleen ehkä sittenkin liian aikaisin?? Jännittää istuiko nurmi ja kasvit, tarttuiko maali, tuliko flunssa…

Sisällä olleet helmililjat pistelin entisten lajitovereittensa seuraksi aidan viereen. Uskomatonta, että monien vuosienkin takaiset liljat sieltä punkeavat esiin joka kevät – heti kun vain lumi sulaa päältä pois.

Samoin ruohosipulivanhus näytti vielä elonmerkkejä. Siitä huolimatta varmistelin kesän satoa, istuttamalla uuden, virkumman, viereen.

Isoin operaatio oli omenapuun alustan siistiminen hieman isommalta alueelta. Entinen kiveys oli ajan saatossa peittynyt kasvillisuuden alle. Uusi suodatinkangas alle ja uutta kivimursketta päälle. Siisti tuli. Samalla levitimme hippasen uutta multaa ja ruohonsiemeniä ympäröivään nurtsiin. Ensin tosin pisteltiin hengitysreikiä talikolla tiheään. Jospa syntyis entistä ehompaa vihreää. Ei ole nurmi nimittäin kaksisessa kunnossa ollut. Puun varjossa enempi sammalta. Pehmeää ja kaunista sekin, mutta lähtee työnnettävän niittokoneen kanssa mättäinä veks. Vaikka pihamme on pieni kuin postimerkki, on kiva kun on vähän ruohoa varpaiden alla kesällä.

Omenapuutakin hieman leikattiin, mutta vain hieman, koska se sai enempi kyytiä viime keväänä. Tuotti kyllä aivan huikean sadon meidän mittakaavassa. Pieni kääpiöpuu kun vain on.

Höh, ei uskois, että tässä kirjoittelen pihahommista. Minä, joka en tiedä mitään puutarhan hoidosta. Mutta se nyt vain on yksi kevään merkeistä, että tällainen yks per viherpeukalokin yrittää puuhastella jotain.

Mies toimi maalarimestarina ja suti tuoleihin kerroksen maalia pintaan. Sekä pöytään, jota taas päätimme tekohengittää vielä tämän yhden kesän. Pihakirppikseltä hankittu vanha keittiön pöytä, joka vaan on niin magee, ettemme ole löytäneet korvaavaa. Siihen harmaata saunasuojaa ja tuoleihin pellavaöljymaalia. (Alla vanha kuva pöydästä. Kuvan keinu meni uusiksi viime kesänä (mätäni vaaralliseksi suorastaan) ja uusi odottaa vielä maalausta – on vielä punaruskea – pian jotain muuta.)

Lauantaina – vaikea uskoa nyt – olimme jo shortseissa ulkona tunti tolkulla! Söimme ja kilistelimme keväälle askareistamme selvittyämme. Alkusalaattikin oli pirteä kuin kevätsonaatti. Toinen varma kevään merkki tämäkin.

Kolmas varma kevään merkki lienee, että takaoven edessä on kopallinen vilttejä ja villasukkia, mutta myös hellehattu. Sillä kumpiakin tuntuu tarvittavan vuorotellen.

Neljännen merkin löytää jo kalenteristakin. Pääsiäinen lähestyy. Nämä perinteiset somisteet – tipu, lammas ja munat – löysivät jälleen paikkansa.

Ja perunanarsissi löysi paikkansa ulko-oven vierestä. Kyllä nyt on kevät!

Ekat pisamat naamaan napanneena (viides merkki!),

Celia C

Did some gardening though I´m nothing but good with it. Hopefully I was not too keen on doing it too early. But it was just so nice on Saturday. I really need it to be Spring time right now 🙂

6 Comment

  1. Ihanat, ihanat kuvat! Ja pääsiäislammas ja tipu, jonka muistankin ennestään <3.

    Grilli kaivettiin viikonloppuna esiin ja tänä aamuna se sitten seistä nökötti valkoisen lumivaipan alla. Plaah. Mutta kyllä se kevät sieltä taas tulee <3

    1. Tulee, tulee! Ja onhan tässä odottelussakin oma hohtonsa. Kun nyt ei enää kovin montaa kertaa takatalvi iske 😉

  2. Ihanat kevätfiilikset on teillä olleet ja niin kodikas kuva pihaltanne! Mitenkähän en ole älynnyt laittaa suodatinkangasta omppupuun alle, hmmm. Olipa hyvä vinkki! Meillä on jo 15 vuotta vanha puu ja aika vehmaskin ja on niin ärsyttävää leikata ruohoa sieltä juurelta kun oksat ovat tiellä. Sen hommaan kyllä pikimmiten.
    Meillä on piha muuttunut vuosi vuodelta sammaleisemmaksi ja me annetaan sen olla, koska sitä on niin paljon ettei konetta tarvitse käyttää ollenkaan osassa pihaa (tämä on miehen idea ja tahtotila) Sammal on varsinainen riesa pihakivien välissä, kun sitä on nyhdettävä teräaseella – kontaten. Se pysyy pois ehkä tämän kauden ja jo ensi vuonna sitä on taas. En muuten ymmärrä sitä logiikkaa, että miksi kivien päälle, mihin sitä toivoisi koristeeksi, se ei meinaa kasvaa sitten ollenkaan, pöh.
    Tämmöisiä pihamietteitä täällä harmaana iltana pohdiskelen – mukavaa tiistaita silti sinulle <3

    1. Joku vinkkas meille silloin kun puu istutettiin 14v sitten, että puun alla olisi hyvä olla kiveys eikä nurmea, mikä kuulemma vie puulta voimia. Kaikenmaailman kasvusto oli vuosien mittaan vallannut kuitenkin kivetyksen, joten teimme homman nyt uusiksi ja ehkä vähän paremmin ja leveämmälti. Hyvä taas hetken aikaa. Ja totta – niittohomma helpottuu. Ei kun kivetystä teidänkin puun alle!
      Hassua, miten sitä innostuu pihahommiin heti kun aurinko paistaa – vaikkei edes ole viherpeukalo.
      Kiva, kun olet kuulolla <3

  3. Teidän pihalla pukkaa esiin jo ensimmäiset kevään kukkijat. Kauniita! Oleskelunurkkaus näyttää ihanalle ja siellä varmasti vietetään monta upeaa hetkeä. Meidän piha on vähän varjoinen ja edelleen nurmella on lunta 🙁 Kovasti tekisi jo mieli haravoimaan ja rapsuttamaan pihaa. Kalkitkin pitäisi heittää nurmelle. Toivottavasti aurinko tulee viikonloppuna takaisin ja sulattaisi loput lumet. Upeita kevätpäiviä sinulle!

    1. Auringolla on ihme voima saada rapsuttelua aikaa 🙂 Ja lämpökin on tyystin paisteesta kiinni – hyi, miten kylmältä nyt tuntuu. Onneksi lupaavat viikonlopulla aurinkoisempaa ja ensi viikolla vielä parempaa. Katse on nyt jotenkin siirtynyt toiveikkaasti ulos täältä sisältä.
      Kevätiloa sinulle – kiva, kun olet kuulolla ja jaksat vielä kommentoidakin <3

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.