Aamulla herään pimeyteen. Työpäivän jälkeen tulee niin pian pimeä. Mutta: ei auta surra. Näillä mennään. Lisätään tunnelmavaloja pikku hiljaa.
Joka viikonloppu olen lokakuussa lisännyt yhden (joidenkin mielestä joulu-) valosarjan jonnekin. Tämä Granitin valosarja tosin siirtyi jo syys-lokakuun vaihteessa terassilta parvekkeelle tunnelmaa luomaan. Nyt vaan on jo ruvennut olemaan niin kylmä parvekkeellakin, ettemme siellä enää juuri muuta oleile kuin lyhyesti saunan jälkeen vilvoittelemassa. Valot tosin sytytämme aina illan hämärtyessä. Näkyvät meille sisälle ja näkyvät ohikulkijoille 🙂
Dark in the morning when you wake up. Dark when you get back home in the afternoon. No problem – just add more lights all over the house. From the beginning of October one set of lights has been added every weekend. To the balcony, even though it is too cold to stay there more than a moment cooling down from sauna.
Vierashuoneessa olevat paperipallovalot palavat nyt muulloinkin kuin silloin, kun on vieraita. Olen todennut, että valoja kannattaa muuten sijoittaa huoneen nurkkiin ja/tai siten, että ne valaisevat seiniä. Huone tuntuu silloin paljon isommalta ja kutsuvammalta.
The guest room is having these lights on even when there are no guests staying there.
Seuraavaksi olikin sitten meidän makuuhuoneen vuoro. Mumman peilipiironki sai tunnelmavalaistuksensa.
In our bedroom there are now two sets of lights with hearts. One set around my late grand mother´s mirrow.
Samaa sydänvalosarjaa asettelin myös makuuhuoneen naulakkoon, jossa roikkuvat meidän aamutakit, neljä puista sydäntä ja mun ekat kengät.
And another set on the rack where we hang our robes and my very first shoes.
Tänä viikonloppuna olohuone sai ensimmäisen valosarjansa. Asettelin sen reunustamaan hassua hapsuverhoa, jonka alunperin (ainakin vuosikymmen sitten) olen ostanut joulukoristeeksi keittiön ikkunaan. Tykkään verhosta kuitenkin niin paljon, että nyt se on jo pitkään ollut meillä koko ajan esillä olohuoneen terassinoven edessä (ja kesällä sivussa).
Last weekend it was time to put one set of lights into our livingroom to bring some shine and shimmer to our funny curtain. I bought the curtain some ten years ago for Christmas decoration but it ended up staying there all year round.
Se on hillitympi, hyvin mattaharmaa ilman valoja, mutta valot loihtivat siihen juhlavamman, kimaltelevamman hopean hohteen. Kaiken luonnonmateriaalin keskellä se on ihanan hörhö.
It gets its shine from the light, otherwise it is plein grey. Among all natural materials it is perfectly striking.
Keittiössä ruokailun aikana elävä tuli elikkäs oikea kynttilä palaa jo ahkerasti ja kynttilävarannot ovat ns. hollilla. Muualla oikeastaan vaan viikonloppuna, jos on vieraita tai jos otamme rennosti istuskellen pitkään samassa tilassa. Arkena kahden kerroksen huushollissa usein seilataan niin ylös, alas ja takaisin, ettei uskalla kynttilöitä jättää vartiotta. Siitäkin syystä nämä valosarjat ovat tulleet niin mieluisiksi. Aikaisemmassa yhden kerroksen kämpässämme, jossa näki kaikkealle koko ajan, poltimme paljon enemmän aitoja kynttilöitä.
A candle is usually burning when we eat. But in everyday life when there is less time to just sit down in one place, we don´t have them burning as much as we used to have. It is a safety issue.
Mutta nämä kynttilänjalat (vuosien varrelta kirppiksiltä löydettyjä) saavat vielä odottaa kynttilöitään. Vielä ei ehditä istua työhuoneessa juomassa sherryä… 😉
These flea market foundings still wait for candles. They will have them later. And we will have time for sherry.
Hullareilta ostin perinteiset Balmuirin kynttiläsatsit joulun pyhiä varten. Näitä uusia ei siis vielä poltella, vanha pallokynttilä palakoon loppuun joulua odotellessa…
These glassy ones already got their new candles – but they are not lighted yet – have to wait until the Holiday season.
Siis pikkuhiljaa, pikkuhiljaa…
Kuinka paljon teillä? Joko teillä? Vai eikö vielä?
Slowly but surely we are getting there… Have you been preparing something – or not yet? When then?
Celia C
Voi tota Mumman peilipiironkia. Se on ihan identtinen oman mummani porstuassa olleen kanssa <3.
Kesät talvet olohuoneessa ja keittiössä roikkuviin valkoisiin pallovaloihin muistin eilen ensimmäistä kertaa laittaa valot päälle. Ja terassin katossa meillä on jo 10 vuotta palanut yötäpäivää vuoden ympäri Ikean jouluvalaisin :). En ymmärrä, miten siinä aina vaan ne lamput kestää, mutta en uskalla irrottaakaan sitä pistokkeestaan, koska pelkään, ettei syty enää uudelleen.
Muuten ei ole vielä tullut siirryttyä kynttiläkauteen. Varmaan kohta tarttis joku kiva ulkolyhty portaille hommata. Edelliset heitti myrskytuuli ympäriinsä ja rikkoi lasit. Plääh.
Teillä näyttää ihanan tunnelmalliselta <3
Pelastin piirongin jo teininä itselleni – olisi muuten mennyt kaatiskuormaan. Onneksi pelastin <3
No, onpas uskomatonta, että joku lamppu nykyään kestää sentään noin kauan. Itsellä nimittäin on ollut huonoja kokemuksia lampuista viime vuosilta... Muutenkin noiden lamppujen kanssa on vähän ihmeissään - mikä ledi vastaa mitäkin hehkulamppua???
Lieneekö tuota niin energiataloudellista pitää näitä kaikkia valosarjoja palamassakaan - mutta jotenkin tämä pimeys nyt tuntuu sitä vaativan.
Tunnelma ennen kaikkea - kiitos, kun tykkäät meidän tunnelmasta <3
Mukavia tunnelmailtoja teillekin!
Annukan blogista tänne löysin 🙂
Pallovaloja meillä on polteltu, vähän kynttilöitä. Aika pitkälti samasta syystä kuin teilläkin on vielä kynttilöistä nauttiminen jäänyt. Meillä tosin muuttohommat haittaavat tunnelmointia, kun koko talo on hetkellisesti kaaoksen vallassa. Mutta sitten uudessa kodissa onkin ihana sytytellä oikeat kynttilät.
Hei Tuija, kiva kun löysit tänne 🙂 Annukka on siis yhteinen ystävämme. Tulen heti kurkkaamaan myös sinun blogiasi, jotta pääsen kärryille muuttotouhuistanne.
Se on sitten täydellinen hetki, kun voi istahtaa kynttilöiden loisteeseen. Kynttilätkin tykkäävät siitä, että niitä poltetaan sitten tuntitolkulla kerrallaan – silloin ei saa olla kiire mihinkään. Pitää olla aikaa tuijotella lepattavia liekkejä…