(Hasta la vista=näkemiin.)
Vista= näköala, näkökenttä, näkymä.
Vista on mun mielestä sisustuksen a ja o. Pysähdyn aina ovelle katsomaan, miltä näyttää.
Kokonaisuus, katseenvangitsija, yksityiskohdat – tässä järjestyksessä.
Pysähdy ja katso. Kutsuuko peremmälle?
Sanan vista opin aikoinaan sisustussuunnittelija Marko Paanaselta – muistatteko Inno-ohjelman joskus 2000-luvun alkuvuosilta? Tykkäsin niin hänen rosoisista suunnitelmistaan – muuten paitsi verhoista. Hänen fiksaationsa oli tehdä hulppeita verhoja vähän joka suunnitelmaan. Mulle ne olivat aina vähän liikaa… Mutta hän siis sanoitti tuon mun jo silloin olleen tavan katsella ovelta – ja miksei myös parhailta oleilupaikoilta (sohvalta/ sängyltä/ tuolilta/ vessanpytyltä) – sitä, mitä juuri siitä näkyy.
Onko kaikki hyvin, kokonaisuus hallussa ja silti sitä jotain mielenkiintoa – siis ei liian hyvin 😉
Tämä työhuoneen vista on tämän hetkinen suosikkini. Auringon valo leiskauttaa tuon keltaisen maton niin hurjan voimakkaaksi – niin leijonankeltaiseksi, niin lämpimäksi. Vaihteeksi muuten näette tämän toisen seinän, joka siis näkyy paremmin ovelta katsottaessa. Taulut ja peilit ovat aika rennosti niin ja näin. Just niin ei-liian-hyvin.
Useammin kuvistani olette varmasti nähneet tuon peilin kautta näkyvän Fornasettin tapettiseinän, joka edelleen on suuri suosikkimme. Siinäkin silmä lepää vaikka onkin niin vilistävä, jos nopeasti vilkaisee.
Tämä huone saa meidät inspiroitumaan. Tänne on mukava tulla.
Before ”moving outdoors” for summer I took farewell photos of our rooms. They will stay as they are for every energy will be put to our tiny backyard. Welcome summertime!
Muut kotimme vistat ovelta ovatkin sitten tällaisia.
Pyrin saamaan tilaan avoimuuden tuntua vaikka huoneet eivät kovin isoja olekaan. Esim. ei mielellään selkänojia kohti ovea, vaan mieluummin ovelle avoimia istuinryhmiä, ei korkeita elementtejä eikä raskaita verhoja ikkunoiden eteen, siis mielellään huonekalut mataloituvat ikkunaa kohden ja verhot ovat vaaleita.
Olisi muuten kiva kuulla, mikä on sinun kotisi lempivista ja miksi!
Hastalavistat siis näille sisätiloille hetkeksi.
Kamera kädessä kuljin sanomassa näkemiin kaikille huoneille – ja samalla niiden pienille parannustarpeille.
Joka vuosi käy näin – yleensä viimeistään vappuna. Elämä siirtyy pääasiassa takapihalle. Tiedän kokemuksesta, että mitään muutosta ei tule tapahtumaan sen jälkeen enää sisätiloissa ennen syksyä. Kaikki ajatukset ja energia kohdistuvat kerta heitosta tuolle meidän postimerkin kokoiselle pihalle. Vaikka lomaan on vielä aikaa, työpäivän jälkeen aiotaan olla sinnikkäästi ulkona – koska nythän on kesä (tai ainakin terminen kevät… vai mikä se nyt olikaan)! Syödään ulkona – vaikka monesti ruoka jäähtyy alta aikayksikön. Keksitään kaikkea älytöntä puuhaa, kuten kivien ja soran pesua, laattojen lisäilyä, kalusteiden kunnostusta – sitä sun tätä, vaikka mitä.
Mun piti laittaa tää postaus jo aikaisemmin tällä viikolla, mutta kelit ovat olleetkin niin viileät ja harmaat, ettei meidän elämä siirtynytkään ulos vapulta. Aatto näytti vielä lupaavalta, mutta Vapun päivänä – voi hyvänen aika, ei nyt aivan sellaista keliä ole hetkeen vappuna ollut.
Mutta nyt tänään vihdoin siirryimme ulkoilmaelämään.
Aurinko armas – ihan ihanan ihanaa olla taas (miten niin taas – siitä on 7kk) ihan pihalla.
Keinu meni samantien uusiksi. Vanha lahosi vaaralliseksi 13 vuoden jälkeen. Väriin en ole niin ihastunut – varmaankin se tulee saamaan tummaa sävyä pintaan vielä tämän kesän aikana… Muutakin pientä puuhastelua on luvassa. Ensi kerralla enemmän.
Nyt nautitaan auringosta,
Celia C
Eipä ole koskaan tullut mietittyä tuota Hasta la vista- sanontaa sen kummemmin. Eli kiitos taas tästä(kin) viisastuksesta 🙂 .
Mutta vista-sanasta tuli mullekin heti mielleyhtymä Markoon, joka sitä aina käytti. (Ja siitä taas tuli mielleyhtymä mun vanhaan, jo suljettuun blogiini, jonne päädyttiin usein hakusanoilla ”Marko Paananen ikäinen ” (en ymmärrä, miksi pitää lukea ”ikäinen”, eikä ”ikä” :)). Siihen vaan ei multa löytynyt vastausta, eikä oikein kuukkeloimallakaan jostain syystä. Haluaa vissiin pitää sen salaisuutena.
Meillä kotona mun lempivista on näkymä olkkarin sohvalta keittiön läpi lasiterassille ja siitä edelleen ulos.
Olen tän sata kertaa ennenkin sanonut, mutta teidän työhuone on kyllä niin kymppi, että voisin vaikka muuttaa sinne 🙂
<3
Voi ihana Annukka, tulee niin hyvä mieli, kun sanot noin <3 Kyllä sun täytyy tulla yökylään joskus - saat nukkua työhuoneen lattialla 🙂
Mielenkiintoinen tuo sun yhteys Markoon... minkähän ikäinen mies muuten mahtaa olla... ja missä menee nykyään?
Mä melkein osaan kuvitella tuon sun lempivistan - varmasti silmä lepää, kun on katseella tilaa - ja teillä on niin harmonistakin 🙂 Laitahan joskus kuva juuri tuosta näkymästä postaukseesi!
Voimia työviikkoon <3
Inspiroiva postaus! Saunaotos instassa on herättänyt niin innostavia mielenliikkeitä, että se pitänee tuoda kunnolla blogiin asti. Sinulla on mukavan maanläheinen tapa kirjoittaa ja tuoda itsesi ilmoille. Ihanaa kesäkautta! Mekin muutimme kesäkamariin ja voi, miten siellä uni maittaakaan. Kesäisiä iloja! Tuija
Kiitos, Tuija, mukavasta kommentistasi <3 Mukavaa, kun olet kuulolla ja jätät kommentteja!
Todellakin haluan nähdä teidän vistoja blogissasi - ja ehkä tarinoitakin niiden takana 🙂 Ehkä sieltä kesäkammaristakin?
Auringon lämpöä ja energiaa sinulle!
Miten osaatkaan ilmaista itseäsi, näkymiä ja kaikkea! noin koukuttavan kiinnostavasti. En ole tullut miettineeksi Hasta la vistaa koskaan, tokkopa olisin älynnyt edes yhdistää sitä noin ;o) Mutta niin kodikkaan kerrokselliset ja kauniit vistat sulla siellä on, että! Oma inspiroiva tyyli, mitä arvostan aina.
Mulla on kohta pihalla tiskivistat – eli näihin tunnelmiin!
Aurinkoista viikonvaihdetta sinne!
Kiitos, Maarit, superihanasta kommentistasi <3 Ajatuksenjuoksustani olen kyllä saanut kommenttia jo äikänopettajiltani nuoruudessani - ja tulkinnut sen optimistisesti positiiviseksi 😉 Näillä mennään...
Ei varmaan tiskivistat haittaa, kun keli on tällainen. Mukavan leppoisaa viikonloppua teille myös <3