Gluteeniton KOKO Green Nizzassa/ Gluten free restaurant in Nice

 

Vuodesta 2000 lähtien olemme rampanneet Ranskan Rivieralla vuosittain. Ja voi sanoa, että olemme kertakaikkisen rakastuneita sekä alueeseen että ranskalaisuuteen.

Okei, alueesen rakastumista ei ehkä tarvitse kauheasti perustella, koska aikamoinen liuta merkittäviä taiteilijoitakin on suitsuttanut alueen valoa ja värejä jo vuosisatoja – valinneet sen siten inspiraationsa tyyssijaksi. Alueella on roppakaupalla historiaa, kulttuuria, toinen toistaan viehättävämpiä kaupunkeja ja kyliä – ja sitten tietenkin aivan ihana, pitkä rantalinja – turkoosia merta silmän kantamattomiin.

 

We have been in love with French Riviera since year 2000. Both the area and the french way of living. However there have been three things that have bothered us. The difficult language, the dog poops on the pavement, the difficulties of getting gluten free food at restaurants.

 Rivieran ranskalaisuus taasen – ainakin lomalaiselle – näyttäytyy mukavana rentoutena ja mielettömänä itsevarmuutena. Kuin heistä oikein huokuisi, miten he yksinkertaisesti vaan tietävät, miten elämää pitää elää. Ranskalainen voi pysähtyä lukemaan kirjaa vaikka mihin, kun siltä tuntuu. Puistot ja rannat ovat täynnä isoja seurueita pelailemassa tai syömässä eväitä yhdessä – siis ihan joka päivä – suoraan töistä ja kouluista. Kaikenikäisiä yhdessä – niin ihailtavaa. Olemme olleet aivan mykistyneitä tästä yhteisöllisyydestä ja eri sukupolvien viihtymisestä yhdessä samoissa tiloissa. Nizzassa on oikein viehättävä puistoalue tehty joen päälle – varsinainen kaupungin yhteinen olohuone.

Me emme ole näiden vuosien aikana törmänneet kyllä edes epäkohteliaisiin ranskalaisiin. Päinvastoin – usein paikalliset ovat ryhtyneet tekemään tuttavuutta ja juttelemaan. Ovat kiinnostuneita, mistä me ollaan, näkevät jossakin komiikkaa, jota ryhtyvät kommentoimaan jne.

Ja siitä pääsenkin sopivalla aasinsillalla kolmeen asiaan, mitkä Ranskassa ainoastaan ovat harmittaneet.

1. Ranskan kieli on niiiiiin vaikeaa! Pari vuotta kuljimme kansanopistossa tunneilla ja saavutimme siellä jonkun alkeellisen tason selviytyä ostoksista yms. Nyt olemme jumissa tasolla, jossa tekisi mieli juosta karkuun, kun meille ryhdytään puhumaan takaisin olettamuksella, että oikeasti muka osaisimme ranskaa… Keskustelu tyssää siis meidän puolelta siihen – äh, miten ärsyttävää. Englannilla onneksi kyllä pärjää hyvin – voi olla että niin pakottavaa “motia” siihen kielenopiskeluun ei ole sen vuoksi sitten saanutkaan… Harmittaa ja nolottaa oma rajallisuus.

2. Koiran kakkat kadulla! Jatkuvaa tuijotusta jalkoihin, ettei käy ohraisesti. Ei tarvinne tarkentaa. Muuten koirat ovat kyllä hyvin käyttäytyvää sorttia vaikka tulisivat vapaanakin vastaan.

3. Gluteenittomuus on edelleen niin hankalaa ravintoloissa! Kaupoista löytyy jo hyvin kaikkea (siksi kokkaamme pääasiassa itse huoneistossa, jossa asumme), mutta aika isosta osasta ranskalaisuutta – ruokakulttuurista – saa keliaakikko pääosin kieltäytyä, jos ei halua ottaa riskejä tai pettyä annoksensa suhteen, kun se on paljon karsitumpi versio kuin muilla. Sekin on koettu.

Mutta nyt tuli muutos tuohon kolmanteen ongelmaan.

Vihdoinkin varsinainen löytö Nizzan vanhassa kaupungissa.

KOKO Green.

Täällä on kaikki gluteenitonta! Miten stressitöntä!

Avoinna to-su klo 12-17. Pöytävaraus kannattaa käydä sopimassa ennakkoon, sillä paikkoja ei ollut kuin 20 henkilölle kerrallaan ja paikka on suosittu. Paikka on gluteenittomuuden lisäksi raakaravintoon, vegaanisuuteen ja luomuun erikoistunut. Siellä tehdään kaikki annokset paikan päällä tilauksen mukaan – on ns. slow food – paikka.

 

Finally a place where I can eat without any stress. KOKO Green at the old town in Nice. Everything is gluten free. And so good.

Mikä ihana vihreä keidas! Raikas tapetti ja hauska setti valaisimia ja peilejä. Sisustuskin oli mieleen.

Vihreää ja raikasta aina toilettia myöden (ravintolan (siisteys)taso näkyy vessassa?).

Ja sitten pääasiaan – ruokaan. Viikon välein vaihtuvalla ruokalistalla on kaksi alkuruokavaihtoehtoa, kolme pääruokavaihtoehtoa ja vitriinissä erilaisia kakkuja jälkiruuaksi tai kahvin kanssa.

Ensimmäisellä visiitillämme valitsimme raakalasagnen ja siihen tykö maistuvaa vastaleivottua siemenleipää. Lasagne koostui kasviskerroksista ja niiden välissä sitten sekä tumma että vaalea kastike. Ja voi hyvää päivää, miten hyvää se oli.

 

Raw lasagne.

Seuraavalla viikolla valitsimme hampurilaisannoksen, joka oli paras hampurilainen, minkä olen ikinä syönyt. Ja ei taaskaan lihaa, vaan täysi vegaani gluteenittomuuden lisäksi. Jospa oikeasti ryhtyisi opettelemaan tekemään tällaista ruokaa. Edes silloin tällöin.

 

Hamburger meal.

Molempina kertoina päädyimme samaan kakkuun, jonka jaoimme. Vadelmajuustokakku raakapohjalla. Hmm. ihanan kookoksinen.

 

Raspberry cheesecake.

Paikan motto sopii niin hyvin jokaiselle keliaakikolle.

Oikeanlainen ruoka kun on meidän lääkkeemme! Hippocrateskin sen tiesi jo muinoin.

 

Perfect motto for celiacs – right kind of food is really the only medicine for us.

Tämä toi meidän suosikkikohteeseemme vieläkin paremman fiiliksen. Suosittelen lämpimästi – vaikka et olisikaan erityisruokavaliolla. Mies oli aivan innoissaan ruuasta myös. Tosin empaattisena ihmisenä koki varmasti nostetta myös siitä, että hymyilin kuin poro koko ajan – olin niin onnellinen.

Nizza-terveisin,

Celia C

2 Comment

  1. Maarit / Sopusointuja says: Reply

    Voin niin uskoa, että on haastavaa miettiä syötäviä jatkuvasti. Luulisi gluteenittomuuden silti olevan jo niin yleistä että ravintoloita tulee lisää. Ruokanne Kokossa kuulostivat ihan superherkullisilta.
    Olen itsekin lukenut ranskaa muutaman vuoden ja se on niiiin ärsyttävää, kun sanot siellä jotain ranskaksi ja sieltä pulpahtaakin ryöppy ranskaa – ja siinä vaiheessa oletkin jo ihan pihalla. Mutta onhan se kieli niin ihanaa!
    Onko teillä jokin tietty alue ja asunto missä aina asutte?
    Ihanaa lomailua sinne turkoosille rannikolle – jos vielä olette siellä!

    1. Gluteenittomuus on ollut huomattavasti helpompi juttu Italian puolella kuin Ranskassa. Mutta mulle riittää nyt hyvin tämä yksi hyvä ravintola, koska tykkäämme kokata itsekin hurjasti – tulee silloin hyödynnettyä torien loistoaineksia.
      Todellakin ranska on kaunis kieli, pitäisi olla viitseliäämpi tuon opettelun suhteen. Koulussa ainoa valinnaiskielivaihtoehto aikoinaan oli saksa ja sillä jollakin tavalla pärjäänkin, kun tarve vaatii.
      Rivieralla ensin asuttiin Nizzassa hotellissa (kun mulla ei ollut vielä keliakia-diagnoosia ja söin siis viljamyrkkyjä…), sittemmin Nizzassa ja Cannesissa huoneistohotellissa, kun lapset kulkivat mukana. Sen jälkeen ollaan pitkään asuttu yksityisissä huoneistoissa (airbnb ja vastaavien kautta) Cannesissa ja lapset (aikuiset sellaiset) ovat olleet toisinaan vaan osan lomasta käymässä. Aivan viime vuodet tuttavien kakkoskodissa Nizzassa – mikä on suorastaan ylellistä, kun he ovat tehneet sen itselleen – taso on sen mukainen. Kaikki majoitukset ovat olleet aina lyhyen kävelymatkan päässä rannasta, koska meressä uiminen on meille tärkeä juttu. Airbnb-majoituksissa ne viimeisimmät ovat olleet aina supermajoittajia (parhaat arvioinnit), silloin asunnot ovat siistejä ja homma toimii varmasti. Nytkin oltiin kaksi yötä sellaisessa, kun emme heti saaneet mennä tuttavien kämppään.
      Vielä ei olla kyllästytty alueeseen 🙂
      Nyt ollaan kyllä jo kotosalla hyvillä mielin. Ihanaa lomaa teille <3

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.