Akustiikkapaneelit tv-/ musiikkihuoneeseen / Acoustic panels

Ei tullut uusia tapetteja, vaan tuli akustiikkapaneelit.

Olen useampaan otteeseen pähkäillyt postauksissani meidän tv-/ musiikkihuoneen uudistusta (lue: lusikkani työntämistä miehen teknisesti sisustamaan soppaan tehdäkseni huoneesta kotoisamman, viihtyisämmän, kutsuvamman, selkeämmän, vähemmän teknisen…).

Ensinnäkin yhden seinän tapetti on ollut etsinnässä pitkään – vanhassa kun on ollut muutama silmää harmittava kolhu. Mutta ei sitä oikeaa tapettia nyt vaan sitten löytynytkään. Sitten juolahti mieleen että (HUOM. minulle!! Mies oli tietenkin tässä heti messissä!!) – kun tämä huone nyt kerran on pyhitetty musiikin kuunteluun, soittamiseen ja töllön vahtaamiseen – niin voisihan tuohon seinään kiinnittää myös akustiikkaa parantavia paneleita. Sehän se vasta loogiselta tuntuisi – annetaan huoneen olla se, mikä se on. Ei tarvitse löytää sitä täydellisintä tapettia, kun seinällä nyt kumminkin on useampiakin tauluja ja tulee aina olemaan (ja näin ollen se hieno tapetti olisi kuitenkin suurelta osin piilossa) – JA se focuspiste eli rintamasuunta istuimista on kuitenkin se tv! – JA  useimmiten me istumme siellä pimeässä tai ainakin hämärässä.

Ja kun niin oli päätetty, asiat tapahtuivat todella nopeasti. Kävimme Hifimestassa, saimme hyvän perusinfon malleista ja vielä lainaksi malleja kotona testattavaksi – lähinnä värisävyjen takia (testaukseen lähtivät: harmaa, beessi ja valkoinen, musta ja punainen toisivat liikaa kontrastia). Valinta oli lopulta helppo: valitsimme teknisesti hyvät (testatut ja sertifioidut, paras laatuluokitus äänenvaimennuksessa ja valmistettu niin, että ne ovat hyviä niin terveydelle kuin ympäristöllekin: esim. ei käytetty lasia, mineraalivillaa eikä liimaa valmistuksessa, brändi on ruotsalainen Sounds of Science)  ja visuaalisesti huomaamattomat (valkoiset valkoiselle seinälle). Vaihtoehtoja kyllä löytyy vaikka mitä, esimerkkinä miljoonat mahdolliset tulostuskuvat. Meidän tauluisille seinille ei kuitenkaan ollut tarvetta kuville, harmaa näytti huoneessa liian siniseltä ja beessi taas ehkä vähän likaisen sävyiseltä, joten valkoinen tuntui sopivimmalta. Paneelien koossakin löytyy valinnanvaraa – meillä valinta tapahtui seinällä olemassa olevien taulujen perusteella, kun sattumalta oli saatavilla juuri taulujen levyisiä (60cm) paneeleita. Kolme taulua sai siis alapuolelleen samalla rytmityksellä kolme paneelia. Eri kokoisia olisi ollut ehkä vaikeampi rytmittää harmonisesti. Tilauksen teimme vielä samana päivänä ja jo seuraavana päivänä ne olivat seinässä positiivisten yhteensattumien ansiosta (hyvän asiakaspalvelun ansiosta tilaus soitettiin heti ja kuinka ollakaan niitä oli sattumalta varastossa ja sattumalta maahantuojan oli mahdollista ajella ne vielä Turkuun).

The plan had been to change the wallpaper in our upstairs tv/ music room to improve the coziness of the room. Instead we ended up to put some acoustic panels on the wall. Why not – it is supposed to be a music room! We chose panels that were same width than the pictures that were hanging there already. These Sounds of Science panels are very good quality both acoustically and environmentally. 

Aikaisemmin huoneessa oli jo huomioitu akustiikkaa paksuilla raakasilkkiverhoilla ja isolla matolla. Siis oikealla matolla, muualla meillä on taljat mattoina. Tapetitkin olivat meillä tietoinen valinta maalin sijaan – akustiikassa siinäkin ero on huomattava. Tämän kokoiseen huoneeseen näiden edellä mainittujen lisäksi riittää tuo kolme paneelia, isompi huone vaatii tietenkin useampia tai isompia paneeleita riittävään pehmennykseen. (Ja juu, kuvassa olevat taulut ovat hiilipiirroksia ihmisvartaloista 😉 vuodelta 1949.)

Levyt oli helppo kiinnittää seinään mukana tulevien rimojen kanssa. Siten ne asettuvat myös ihanteellisesti vähän irti seinästä ja toimivat paremmin.

Toiseksi sohvakin oli ollut jo jonkin aikaa tähän huoneeseen etsinnässä ja valmistelimme jo luopumista Swedesen Lamino-tuoleistamme. Ajattelimme, että voisi olla vaihteeksi mukava rötköttää yhdessä sohvalla. Mutta ei sitä mieleistä sohvaakaan vaan sitten löytynyt. Huone kun on varsinaisesti makuuhuone (masterbedroom) eikä mikään olohuone, joten sinne ei yksinkertaisesti niin vaan nuo nykysohvat mahdukaan – ainakaan sellainen, kun olisimme sen halunneet olevan (esim. Interfacen Duna muodoiltaan ja alle 2m leveydeltään). Joten tuoleilla mennään edelleen. Tuolien takana ollut vara-varavierasvuode, joka oli tosi tosi tosi harvoin käytössä (koska meillä on vierashuonekin), sai nyt luvan lähteä (tai siis odottaa nyt poistoa). Siirsimme Laminot lähemmäs seinää ja niitä uusia paneeleita – eli kauemmas tv:stä, paremmalle katseluetäisyydelle (mitä siirtoa olin kärttänyt jo aikaisemmin, koska mielestäni katselimme niin isoa tv:tä liian läheltä).

Spare bed behind the chairs were taken away so we could move the chairs closer to the wall and panels and also further from tv, which is good for eyes. Also the room seemed to get bigger that way.

Ja nyt: huoneesta tuli niiiin paljon tilavampi ja iso kaunis matto, joka oli ollut oikeastaan ainut “sisustettu juttu” (joka ostettiin jo joku aika sitten, kun tämän sisustusprojektin piti alkaa) kaiken teknisen panostuksen keskellä, nousi nyt esille aivan eri tavalla. Tuolien väliin kokeilin ensin työhuoneesta siellä tilapäisesti tyttäreltä lainassa (lue: säilytyksessä) olevaa Boknäsin kirjakarusellia. Mutta se oli liian korkea, kyynärvarsi ei taipunut ottamaan siitä mitään. Sen jälkeen vaihdoin siihen alakerrassa olohuoneen nojatuolin vieressä olleen Aallon pienen pöydän. Se on korkeudeltaan sopivampi, mutta en vielä ole saanut silmää ihan siihen tottumaan. No, meidän Balmuirin tarjotin menee siihen kuitenkin just hyvin. Sillä kun kannamme iltapalat tv:n ääreen. Aika näyttää, mikä siihen myöhemmin hankitaan vai hankitaanko mitään muuta. Joku laskutaso/ pöytä siinä kuitenkin täytyy olla. Aikaisemmin tuolien edessä käytössä ollut retro, matala tv-pöytä pyörillä näytti nyt kuitenkin aivan hassulta – sekä siinä välissä että tuolien edessä, eli sekin saa nyt mennä poistoon… Mutta marokkolaisen pouffin (jota olin haikaillut jo ennemmin) hain Tyttö ja vuohi-kaupasta samantien oman tuolini eteen rahiksi nyt kun se siihen hyvin mahtuu. Ehkä miehelle ostetaan oma myöhemmin 🙂 – ei kyllä vielä ollut sitä mieltä, että tarvitsee sellaista. Mutta minä tykkään nostaa jalat ylös päivän päätteeksi!

Pouffi on kuin lumipallo tuossa vihreällä matolla. Huoneen eri sävyn valkoiset toimivat muuten livenä paremmin kuin kuvissa. Ylemmästä kuvasta huomaan nyt myös, että kaappien ovetkin ovat tietenkin 60cm jaotuksella… Sattuipas sekin sopivasti.

I love to get my feet up so I bought a moroccan pouf.  I´m sure my husband will want one later too.

Kaikenlainen musisointi on nyt paljon mukavampaa – ilman luurejakin.

Äänimaailma on pehmeämpi, kaikua vähemmän.

Lisäksi positiivista avarassa tilassa on myös se, että se suorastaan yllyttää tanssimaan musiikin tahdissa. Tuli muuten todistettua heti uuden vuoden aattona, kun olimme saaneet paneelit seinään ja huoneen uuteen järjestykseen. Bileet alkoivat saman tien. Nyt me nautitaan tästä tilan tunteesta

Jestas, miten hauskaa!

New years eve was a great time to have this project done – we danced all night to celebrate the space and comfy sounds!

Celia C

 Ps1. Tämä on muuten huone, josta en ole aikaisemmin postannut yhden yhtäkään kuvaa. Se on ollut niin “tekninen tila”, ettei siitä ole oikein hyviä kuvakulmia löytynyt 😉  Nytkään en halunnut “niitä vempaimia” erityisesti kuvata vaan vain vähän väläyttää, mistä fiksauksessa oli kysymys. Ai niin vielä – subbari nurkassa sai myös vähän sisustusta ympärilleen eli jonkin asteista pehmentävää “häivytystä”… Lisättäköön vielä, ettei mies pahastunut tästä lusikan “hänen reviirin soppaan” työntämisestä… 😉

Both happy 😉

PS2: HUOMIO, HUOMIO voit nyt bloglovinin kautta tilata uudet postaukseni sähköpostiisi. Kirjoita sähköpostiosoitteesi sivupaneelissa olevaan bloglovinin linkkiin ja klikkaa follow (seuraa)  ja saat jatkossa aina tiedon säännöllisen epäsäännöllisistä postauksistani 🙂

Kiitos teille kaikille, jotka olette jaksaneet käydä kurkkimassa, josko olisin jotain ehtinyt saada aikaiseksi<3

2 Comment

  1. Ihan loistoratkaisu! Ja vaikken nyt huonetta ihan kokonaan hahmottanutkaan (kovasti tekstin perusteella yritin :)), niin kuulostaa siltä, että loppupeleissä aikas vähällä (levyt varmaan maksoivat jonkun verran, en tarkoita sitä) on saatu aikaan aikas iso muutos/parannus entiseen.

    Tuntuu, että usein se meneekin niin, että riittävän (välillä itsestä tuntuu, että liian) kauan kun mielessä on joku tietty juttu, jota sitten odottaa löytävänsä, muttei ikinä loppupeleissä löydy, tuleekin tosiaan ihan puskista jotain sellaista tilalle, mitä ei siinä yhtä tiettyä etsiessä ole tullut edes mieleen. Ja sitten kun yhtäkkiä tulee, niin palaset meneekin vauhdilla paikalleen.

    (Meillä ei yhteinen tv-huone toimi. En pysty katsomaan tuntitolkulla pötköön NHL:ää ja jalkapalloa :D. Eikä mies kanadalaisia sisustusohjelmien uusintoja 80-luvulta :D. Pakko olla omat telkkarit. Miehellä on kisakatsomo kellarissa, josta huuto (omasta mielestään kannustus) ei kuulu ihan niin hyvin muihin kerroksiin..)

    1. Pikkufiksauksella päästiin aika toimivaan ratkaisuun, mikä sopii meille nyt just tähän hetkeen. Ja huoneesta tuli hieman enemmän ammattimaisen kuunteluhuoneen näköinen – mikä ilahduttaa miestä ja hieman ilmavampi tila – mikä ilahduttaa mua :).
      TV:stä katselemme lähinnä uutiset ja dvd:ltä sarjoja tai leffoja. Niin ja nyt jälleen alkanutta Voice of Finlandia!
      Kiitos, kun olet siellä ruudun takana lukemassa!!

Leave a Reply